Library: Darol ja Kizarwexius rakentaa aggregaattiposetiivin

Olimme Kizarwexiuksen kanssa kokoontuneet väripalettiemme kanssa Yksinäiselle vuorelle maalaamaan maisemaa, sillä olihan se selvää että tositv-sarjoista ei todellinen maailmanmaine syntyisi. Suuret renessanssi- tai rokokootaiteilijat ovat jääneet muistoihin historiaan ja heidän tekojaan ja tyylisuuntiaan opetellaan yhä edelleenkin, mutta tuskin meitä muistaisi kukaan, jos emme ikuistaisi tekeleitämme johonkin muualle kuin vhs-kaseteille. Meidän oli vaan keksittävä joku tyylisuunta, jota kukaan muu ei ollut vielä keksinyt, sillä kuinka muuten joku voisi siteerata sitä, jos sillä ei olisi nimeä. Lisäksi sen oli erotuttava selkeästi muista. Meillä ei ollut kyllä minkäänlaista taiteellista näkökulmaa eikä taitoa ja työmme näyttivät kuin Picasson maalaamilta irtonenineen kaikkineen. Harmi että sitä ei varmasti voitaisi käyttää, sillä sitten meitä sanoittaisiin vain taitelijoiksi jotka ovat omaksuneet Picasson taiteellisen luomistyylin ja se ei olisi ollenkaan omaperäistä. Katoin mitä Kizarwexius oli saanut aikaan ja siinä oli kaksi pilveä ja joku laiva joka oli purjehtimassa ohi. Fregatti oli toteutettu aivan onnettomasti ja pilvetkin näyttivät epätodellisilta. Ei minun työ tietysti paljon parempi ollut, mutta yritin jotenkin tehdä erilaista asetelmaa. Olin maalaamassa Kizarwexiusta, joka oli maalaamassa purjehtivaa fregattia, mutta aina kun Kizarwexius korjasi omasta työstään jotain niin minun piti myös, joten se oli ihan hölmöä hommaa. Kizarwexius vaikutti tympääntyneeltä kun vesivärit tipahteli alaspäin pitkin kangasta ja levisi aivan eri tavalla kuin niiden olisi pitänyt. "Tämä on ihan typerää", sanoi Kizarwexius ja jatkoi "Taidan tehdä ihan uuden väriliiduilla." Höh, sittenhän minunkin pitäisi aloittaa alusta. Ihan typerää tämä maalaaminen ja taiteilu. Ei olisi muutenkaan minkäänlaisia uranäkymiä taiteilijoille, joten ajattelimme että fiksumpaa ruveta vaikka mihinkä tahansa muuhun. Taitelijatouhu oli mennyttä kauraa ja nykypäivänä piti keskittyä modernimpiin tapoihin olla kuuluisa. Pitäisi olla joku elokuvatähti, popstar-aidoli, videopeli-insinööri tai beachvolleyguru. Elokuvatähtiä olemme olleet ja niistä varmasti meidät muistetaan jo ennestään, joten olisi ehkä hyvä että testaisimme jotain muuta. Koska emme halunneet Kizarwexiuksen kanssa enää telkkaritouhuihin emmekä muutenkaan Antti Tuiskun kanssa samoihin ympyröihin, olimme aivan varmoja, että videopeli-insinöörin hommat olisivat meitä varten. Me tekisimme varmasti parhaat pelit, joita sitten kaikki pelaisivat ja me niittäisimme mainetta ja kunniaa. Istuimme siis Kizarwexiuksen luona pöydän ääreen ja mietimme mikä olisi hieno uusi peli, jota kukaan ei olisi vielä keksinyt. Yöt kuluivat ja vodkaa kului, sillä pelien ideoiden keksiminen ei ollut todellakaan niin helppoa kuin mitä voisi kuvitella. Lopulta keksimme hienon idean, jossa ylhäältä putoaisi erimuotoisia palikoita ja niistä olisi tarkoitus palikoita kääntämällä muodostaa erilaisia rivejä, ja kun rivin saisi täyteen niin tulisi pisteitä. Se kuulosti hienolta idealta ja aloimme Kizarwexiuksen kanssa toteuttamaan sitä ja kehittämään sitä paremmaksi. Hioimme ideaa paremmaksi ja keksimme, että palikat voisivat vähitellen pudota nopeampaa ja, että pelaajalle annettaisiin taktikointimahdollisuus ja pelaaja voisi nähdä etukäteen millainen palikka seuraavaksi putoisi. Vihdoin saimme pelin tehtyä ja olimme todella ylpeitä tuloksesta. "Tämä on ihan yhtä hieno kuin se tetris-peli, joka on menestynyt maailmalla mainiosti." Mitä? Oliko tälläinen peli olemassa jo aikaisemmin. Kysyin Kizarwexiukselta tuimana ja hän sanoi että venäläiset olivat tälläisen keksineet jo aikaisemmin. Minulla oli typerä olo, mutta Kizarwexius näytti aivan kuin hän olisi keksinyt polkupyörän uudestaan, paitsi että hän oli keksinyt tetriksen. Miksi hän ei voinut sanoa, ei uudelleen keksityllä keksinnöllä mitään rikastuta, eikä ainakaan mainetta saavuteta. Mietin vain sitä, että olimme tähän tuhlanneet kaksi viikkoa tehokasta kehitysaikaa. Otin lasin vodkaa lohdutukseksi asiasta ja Kizarwexius jäi pelaamaan tetristä meidän hienolla pelikonsolilla. "Seuraavaksi tulee rivipalikka", Kizarwexius hihitteli. Heräsimme seuraavana aamuna. Emme siis yhdestä, minulla on aivan oma peti vierellä...siis vuorella. Keitimme kupposen kaakaoo, joka on vallan mainio aine, johon vodkaa voi lantrata ja tunnetusti pieni huppelitila saattaa joskus virkistää ajatuksenjuoksua, jotta ideariihi lähtee kunnolla rullaamaan. Mietimme jos voisimme tehdä vaikka flipperin. Se tuntui aluksi hienolta, mutta toisaalta flipperit oli jo keksitty, joten pitäisi keksiä todella hieno flipperi, jotta se olisi omaperäinen. Kizarwexius ehdotti että voisimme tehdä jonkun hienon pelin, jossa olisi vilkkuvia valoja ja nappuloita. Minusta taas oli tärkeämpää keksiä joku mahtava idea, eikä vain kehittää ideaa komponenttien varaan. Sitten kuin yhtäaikaisesti molemmat meistä sai saman idean: Aggregaattiposetiivi. Bensalla toimiva posetiivi, jota ei tarvitsisi itse veivata. Erilaisista nappuloista saisi vaihdettua kappaletta ja valot välkkyisivät kappaleen mukaan. Tästä olisi varmasti iloa myös jälkipolville ja käsille. Aloimme kehittelemään aggregaattiposetiivia ja mietimme, että pitäisikö meidän itse säveltää kappaleet jota se soittaisi, vai miten me saisimme sen rakennetuksi. "Meidän pitää laittaa soittopelit ja pelimanni sen sisään, sillä eihän se muuten voi toimia." Kizarwexius oli vanhanaikainen, se tuskin ymmärsi edes tekniikasta mitään, eikä hoksannut että voisimme toteuttaa sen esimerkiksi soittorasialla, jota se pelimanni käyttäisi. Ensiksi aggregaattiposetiivin pitäisi olla tarpeeksi iso, jotta pelimanni mahtuisi sinne sisälle soittorasioiden kanssa. Kunhan itse runko oli valmis niin aloimme rakentamaan vaadittavaa tekniikkaa. Koska minä olin ilmavoimissa armeijassa niin oli luonnollista, että minä rakensin ja Kizarwexius ojensi komponentteja, koska minä olin sentään kuullut komponenttien nimet vaikka en tiennytkään mitä niillä tehdään. "Anna vastus", sanoin ja Kizarwexius kaivoi komponentteja: "Tavallinenko?" "Onko niitä muita?", "Ei ole", "No mitä sitten kysyt", totesin vihdoin ja Kizarwexius ojensi sen tavallisen vastuksen. "Diodi", totesin ja Kizarwexius jälleen pakki kourassa oli kuin lohikäärme omalla paikallaan, vaikka Kizarwexiuksen paikka oli kyllä hänellä hampaissa, koska hänellä oli joskus ollut reikiä ja oli ollut syytä käydä hammaslääkärissä, mutta siis tässä paikalla tarkoitettiin että hän oli omalla..no ei se ole olennaista. Kizarwexius kysyi oliko zener-diodi hyvä ja kyllähän se oli. "Ojenna transistori", pyysin ystävällisesti. "Käykö kanava?", kysyi Kizarwexius, ja vastasin että ei käynyt, koska tarvitsin transistorin. "Täällä on kahdenlaisia transistoreita, normaaleita ja kanavatransistoreja", "Normaali käy kun en minä tiedä mitä nämä tekee", totesin ja liitin sen kiinni lediin. Aggregaattiposetiivi alkoi olla vähitellen valmis, mutta meillä puuttui vielä pelimanni ja soittorasiat. Katsoimme lehdestä ilmoituksia, jos jostain löytyisi pelimanni ja halpoja soittorasioita tai soittopelejä. Kaikkien pöytäkahviseurailmoitusten joukosta löysimme vihdoin ilmoituksen jostakin monitoimimiehestä, joka tekisi kaiken mahdollisen. Päätimme soittaa tälle miehelle ja tuomaan samalla Yksinäiselle vuorelle kaikki muutkin tykötarpeemme mitä aggregaattiposetiivin käynnistämiseen tarvittaisiin, eli bensaa, pelimanni ja soittopelit. Odottelimme Kizarwexiuksen huvilalla ja joimme muutaman pullon vodkaa ja katselimme jalkapalloa. Vihdoin ovikello soi ja pelimanni saapui vempeleineen. Pyysimme pelimannin sisään katsomaan jalkapalloa ja juomaan vodkaa. Juventus pelasi Barcelonaa vastaan. Ensimmäiset 30 minuuttia oli jo matsista pelattu, joten aivan alkuun emme ehtineet. Kizarwexius arveli, että Barcelona on tällä kaudella ollut vahvempi ja kysyi sitten minulta kumpiko minun mielestäni voittaa. "Juventus", vastasi pelimanni. Katsoimme pelon sokaisemin silmin pelimannia Kizarwexiuksen kanssa, jolloin hän katsoi meitä hämmentyneenä ja totesi "Voi olla Barcelonakin, vaikeahan tässä on sanoa". Huokaisimme erittäin helpottuneena. Pelimanni ihmetteli mistä asiasta mahtoi oikein olla kyse ja Kizarwexius mainitsi erään ystävän joka aikaisemmin oli ollut käymässä (Ks. Darol, Kizarwexius ja eritrealainen kummitussetä) ja kertoi, että meinasimme sekoittaa aluksi häneen. "Ehei, enhän minä, ihan tavallinen mies vaan, Kukkonen nimeltäni". Katsoimme Kukkosen kanssa töllöstä telkkaria ja jalkapalloa myös. Oli se mainiota spekuloida, kun tulosta ei tiennyt. Vihdoin oli aika kertoa Kukkoselle, mihin me häntä tarvitsimme. Kerroimme että tarkoituksenamme oli säilyä ihmisten muistoissa iänkaiken ja siksi olimme päättäneet ruveta videopeli-insinööreiksi ja rakentaa sellaisen tuotoksen, jonka kaikki muistaisivat vielä seuraavilla vuosituhansilla. Tämä hurja idea oli manifestoitunut aggregaattiposetiiviksi. Kizarwexius selitti Kukkoselle: "Tämä on parempi kuin normaali posetiivi. Se soittaa kappaleita täysin automaattisesti, kunhan asianosaava pelimanni soittaa soittorasioita sen sisällä. Se käyttää polttoaineena bensaa." Kukkonen oli lievästi sanoen ihmeissään ja halusi tietää lisää: "Mutta eihän tämä ole mitenkään automaattinen, jos minun pitää näitä soittorasioita soittaa". Katselimme Kizarwexiuksen kanssa toisiamme ja mietimme olimmeko hoksanneet aivan oikein posetiivin tarkoitusta. Ei meillä ainakaan kampea siinä ollut joten ei sitä ainakaan veivata tarvinnut. Meillä oli hölmö olo. Laitosta oli myöhäistä muuttaa enää automaattiseksi ja olihan se noloa, kun Kukkonen oli jo käymässä ja hänelle tulisi nyt turha reissu. Päätimme, että Kukkonen saisi soittaa aggregaattiposetiivin soittorasioita, mutta lisäisimme siihen isot telat ja pyörät, jotta se se olisi kuin iso bensalla kulkeva kärry. Monitoimimies Kukkonen oli todella tärkeä apu ja auttoi meitä rakentamaan kärryä. Kizarwexiuksen piilolinssit olivat juuri sopivaa kokoa, jotta niitä pystyi käyttämään kärryn pyörinä. Pyörien väliin kiinnitettiin Kizarwexiuksen aikoja sitten kuolleen Akseli-sedän selkäranka, akseliksi tietysti. H-hetki lähestyi Yksinäisellä vuorella ja vuoren laella olevassa kylässä oli tunnelma ylimmillään. Markkinat olivat käynnissä. "Tämä on otollinen hetki", totesin ja mietin kuinka kyläläiset yllättyisivät kun kärry ja pelimanni ilmestyisivät soittamaan ihmeellistä musiikkia. Kukkonen kiipesi kärryyn ja Kizarwexius hönkäisi bensat palamaan. Kärry lähti rullaamaan eteenpäin alamäkeä kohti kylää. Vauhti alkoi kiihtyä nopeammin kuin arvasimmekaan ja mietimme olisiko jarrut olleet tarpeen, jos kärry työnnetään alamäkeen. Kärry kärysi ja nosti taivaalle jo Yksinäisellä vuorella tuttua synkkää savupilveä kun se poltti bensankatkuista polttoainetta ja jotain metanolin sekoitusta. Vuoren rinteet rikkoivat polttoainesäiliötä kärrystä ja Kizarwexiuksen kanssa jännitimme mitä tästä mahtaisi tulla, kun huomasimme että kärry oli osittain tulessa ja liekit loimusivat sytyttäen kärryn sähkölaitteita tuleen. Soittorasiat linkosivat joka suuntaan sähkölaitteiden kanssa sytyttäen markkinatelttoja tuleen ja levittäen katastrofia koko kylään. "Kukkonen tykittää puoliautomaattisella aggregaattiposetiivilla", huusi Kizarwexius kauhuissaan. Ihmiset kirkuivat ja juoksivat ympäri kylää kuin lystikkään näköiset muurahaiset. Melankolinen tunnelma valtasi markkinat kun soittorasiat virittelivät riemujuhlan sävelmiä samalla kun koko kylä paloi poroksi, eikä esimerkiksi hirveksi. Tulipalon sammuttua ihmiset heristivät nyrkkejään meille ja lähtivät kiukustuneena etsimään uusia asuinsijoja. Yksinäinen vuori oli entistä yksinäisempi, mutta loppujen lopuksi olimme saavuttaneet sen mitä alunperin olimme tavoitelleetkin. Meitä ei nimittäin varmasti unohdettaisi seuraavan kahden vuosisadan aikana.

Login to BatWeb

Forgot your password?

Library: Darol ja Kizarwexius rakentaa aggregaattiposetiivin