Library: Darol, Kizarwexius ja lähetystö päiväntasaajalla (Osa 2)

Väkeä oli kuin Kalpan maalilla, mutta kummitussedän neuvoista ei olisi nyt juurikaan apua. Lisäksi mietimme sellaista asiaa, että jos kyseinen henkilö juuri sillä hetkellä olikin teltassa, niin olisiko hän siellä enää. Varkaan etsiminen ei olisi siis helppoa. Aloimme Kizarwexiuksen kanssa kuitenkin tutkimana, voisiko joku teltassa vastata tuntomerkkejä. Ketä kutsuttaisiin Lättänokkatädiksi, kai sille täytyi jonkinlainen syy olla? Jakauduimme Kizarwexiuksen kanssa kahteen porukkaan ja minä päätin tutkia teltan oikean puolen ja Kizarwexiukselle jäi vasen. Koska kyseessä oli kuitenkin meneillään virallinen neuvonpito piti meidän olla hyvin varovaisia, jotta emme aiheuttaisi kansainvälistä selkkausta. Emme olleet aivan varmoja, kuinka tekisimme tämän, joten tällä kertaa meillä oli käytössämme ovelampia keinoja. Meillä oli satelliittiyhteys muihin sankareihin, joilta ajattelimme löytää keinoja kuinka lättänokkatäti saataisiin saavutettua. Satelliittiyhteyden päästä löytyi tällä kertaa Jutom ja koska ei Lasse Lehtistä ollut hääräämässä niin saimme puhua hänelle yli 30 sekuntia. Mietimme kovasti, kuinka välttää selkkausta ja lopulta Jutom vahvisti meille, että eihän meidän ole pakko välttää selkkausta kunhan pidämme huolen ettei meitä tunnisteta. Keksimme käyttää tummennettuja aurinkolaseja, jotka olisivat hyvin kantava osa valepukua. Jutom antoi meille myös hienon idean siitä, että käyttäisimme myös mustia nahkatakkeja. "Vähän kuin Gestapo", totesi Kizarwexius. Keskellä Eritreaa nahkatakkien metsästäminen oli hyvin hankalaa, joten päätimme käväistä katsomassa viereisissä teltoissa löytyisikö sieltä mitään. Teltat olivat kovinkin tyhjiä, eikä suoranaisesti nahkatakkeja löytynyt. Ehdotin että voisimme teurastaa kamelin ja käyttää kamelinnahkaa suojana, mutta Kizarwexius ei aivan täysin ideasta innostunut. Lopuksi tarkemmin tutkiessamme Kizarwexius onnistui löytämään mustia huntuja, joita voisimme käyttää nahkatakkien sijasta. Ei muuta kuin päheet hunnut päälle ja olimme kuin parhaitakin arabeja. Teimme Kizarwexiuksen huntuun reiälle oman paikan, koska muuten huntu ei olisi aivan täysin tukenut Kizarwexiuksen karismaattista olemusta. Palasimme takaisin neuvonpitotelttaan ja päätimme alkaa sittenkin yhdessä tutkimaan, jos löydämme eritrealaisen lättänokkatädin. Monella muullakin naisella oli huntu, joten meidän olisi jotenkin saatava hunnut pois heiltä, jotta näkisimme olisiko jollakin lättänä nokka. Meitä ei valepuvuistamme tunnistettaisi, joten päätimme käydä suoraan vain päälle. Saimme eräältä naiselta hunnun pois päältä, mutta hän ei selvästikään ollut lättänokkatäti. Tosin kaksoisleukatäti hän olisi voinut olla. Hän nosti kohtauksesta mekkalan ja hyvin nopeasti teltan ulkopuolelta tuli jonkin sortin partio vahtimaan uloskäyntiä ja muut ryntäsivät meitä kohti. Tilanne näytti erittäin tukalalta ja pyysin Kizarwexiusta tarttumaan satelliittipuhelimeen ja nopeasti. "Kuka siellä on! Tarvitsemme apua!", huusimme niin kovaa puhelimeen kuin vain keuhkoistamme ääntä saimme irti. "Dagel täällä!", kuului luurin päästä. Kizarwexius nopeasti selitti tilanteen ja kysyi mitä voimme tehdä. Dagelin idea oli yksinkertainen, mutta erittäin hyvä. Hän ehdotti piiloutumista makuupussiin, koska makuupussihan on maailman paras piilo. Niin meistäkin, mutta valitettavasti makuupusseja ei ollut tullut mukaan. Juoksimme äkkiseltään kauemmaksi vartijoista ja kaadoimme pöytiä vartijoiden eteen. Teltta ei ollut suuri, mutta saatoimme onnistua aiheuttamaan epäjärjestystä niin että kaikenlaiset mööpelit olivat sikin sokin ja niiden alle mahtui kaivautumaan, aivan kuin eskimot igluihin. Pöydät kaatuivat juuri sopivasti, jotta kaaoksen keskellä onnistuimme ryömimään pöytien alle niin etteivät vartijat meitä nähneet. Makasimme Kizarwexiuksen kanssa pöytien alla. "Mitäs nyt tehdään", kysyi Kizarwexius minulta. Mietin että voisimme hiljalleen hiipiä ja toivoa ettei vartijat näe meitä tai tehdä rynnäkön, mutta ne eivät kuulostaneet hyviltä ideoilta. Kizarwexius kaivoi vanhan analoogisen NMT:nsä taas esiin ja otti jonkun satunnaisen sankarin puhelimensa päähän. Tällä kertaa avunpyyntöön vastasi Rutaliator. "Mitä me teemme Rutaliator", Kizarwexius kysyi. "Kaivakaa tunneli pois teltasta ulos", oli Rutaliatorin neuvo. Kyllä on fiksuja neuvoja, mietimme ja suljimme luurin. "Vielä jos meillä olisi lapiot niin tämä kävisi paljon helpommin", sanoi Kizarwexius kun tunneli ei tuntunut edistyvän mitenkään. No sepä se. Sehän se meidän alkuperäinen ongelma olikin. Tunnelin kaivamisesta ei tullut mitään. Löin kädellä otsaani jonkin sortin tyhmyyden merkiksi. Kizarwexius läimäytti myös kädellä otsaansa. Hän ei tosin osannut hallita voimiaan vaan mätkäisi sen verran kovaa, että onnistui tönäisemään itseensä sen verran kovaa että lensi ilmalennon johdosta teltan ulkoseinästä läpi. Vartijat seurasivat vain kivettynein katsein teltan ulkoseinässä olevaa reikää ja heidän möllöttäessä aukkoa kirmasin ulos teltan pääovesta ja vartijat vain näyttivät hölmistyneiltä kun sydänkohtauksen saanut Marlon Brando. Tapasin Kizarwexiuksen heti teltan ulkopuolella ja hämminki oli jo hiukan edennyt siihen vaiheeseen, että vartijat eivät olleet enää yhtä pihalla joten säntäsimme hirveällä vauhdilla karkuun. Juoksimme kuin Hannes Kolehmainen 1900-luvun alussa ja meitähän ei tavoittanut enää kukaan. Vihdoin olimme keskenämme yksin, erämaassa, kaukana ilman ongelmia. "Anna se luuri tänne", sanoin Kizarwexiukselle. "Nyt soitetaan jollekin, joka osaa antaa neuvoa joiden kanssa emme joudu keskelle erämaata". Otin yhteyden sankariin nimeltä Juo. Kysyin häneltä puhelimessa mitä meidän kannattaisi tehdä ja hänen neuvonsa oli hyvin suorasukainen. Hänen mielestään meidän kannattaisi vain korvata lapiot, sillä eiväthän ne ole yhtä kalliit kuin esimerkiksi yksityisetsivän palkka. Niin, kai siinäkin oli hyvin mietitty lauselma. "Onko sinulla rahaa Kizarwexius", minä kysyin, sillä minulla ei ainakaan ollut. Kizarwexius kertoi ettei hänelläkään ollut, ellei hänen optiojärjestelyitä lasketa. Tuijotin silmät pyöreenä Kizarwexiusta ja kysyin paljonko hänellä on rahaa optioissa. Hän kovin ujosti kuiskasi summan korvaani ja totesin että summalla saa kovinkin monta lapiota, jos päätämme korvata summan. Eritreassa lapiot eivät voi paljon maksaa, joten Kizarwexiuksen kanssa totesimme, että ehkä vain korvaamme lapiot. Lähdimme kylään katselemaan jotain lapiokauppaa, kunhan vain löysimme kylän. Astuimme lapiokauppaan tutkimaan millaisia lapioita ostaisimme korvaukseksi lähetystölle, kun kauppaan saapui salavihkaisen näköinen nainen kahden lapion kanssa. Katsoimme Kizarwexiuksen kanssa hetken ja hänen ulkomuotonsa vaikutti hyvinkin sellaiselta kuin mitä olimme koko ajan etsineet ja hänen tuomansa lapiot olivat hyvinkin samankaltaisia kuin mitä meillä oli käytössä. Jälleen oli aika ottaa yhteyttä puhelimella apujoukkoihin ja oljenkorsina toimivat Jutom ja Ggr. Koska Jutom oli sitä mieltä, että parhaiten selviämme kun vaan otamme lapiot ja lähdemme karkuun, olimme kovasti sen ajatuksen kannalla. Ggr kuitenkin neuvoi meitä ottamaan vähemmän radikaalin tavan ja selvittämään mistä asiassa oli kyse ja päätimme seurata sitä..aluksi. Katsoimme hetken naikkosta ja kovasti näytti siltä, että hän oli saapunut lapioita myymään. Hänellä oli päällään kovin rähjäiset kuteet, joten ei hän ainakaan mistään rikkaasta perheestä ollut. Koska yhdennäköisyys oli niin hämmentävän selvä, päätimme kysyä naikkoselta muutaman täsmentävän kysymyksen. "Mistäs nuo lapiot on peräisin", Kizarwexius aloitti. Nainen pälyili ympärille hetken ja antoi ymmärtää ettei asia meille kuuluisi pätkääkään. Kerroimme näkökulmamme, että meiltä oli lapioita varastettu ja ne näyttivät kovasti niiltä mitä naikkoinen mukanaan kuljetteli ja se, että hän aikoi päästä lapioista eroon vain vahvisti käsitystämme. Nainen koitti kovasti väittää, että lapiot olivat hänen. Hetken katsoimme lapioita ja pidimme Kizarwexiuksen kanssa neuvonpitoa. Mietimme asiaan vaikuttavia faktoja ja totesimme, että emme voi todistaa että omistamme kyseisiä lapioita vaikka ne kovasti samalta näyttävätkin. Mietimme myös että joudumme korvaamaan parin lapioita, jos emme näitä vie, joten asia oli harvinaisen selvä. Naikkonen sivuun ja lapiot mukaan. Päätimme tehdä äkkirynnäkön ja torppasimme muijan päin kaupan hyllyjä ja veimme lapiot. Jälleen Hannes Kolehmaisen tavoin pölähdimme kohti erämaata ja naikkonen jäi raakkumaan taaksemme, kuinka lapiot meni hankintahinnalla. Palasimme lähestystöön lapioiden kanssa, jolloin päätirehtööri oli enemmän kuin tyytyväinen siihen kuinka asiat kääntyivät jällein oikealle tolalle. Olisimme saaneet jatkaa kaivon kaivamista, mutta olimme yhtä mieltä Kizarwexiuksen kanssa siitä että meitä ei välttämättä kiinnosta työn teko sen enempää ja että työloma ei välttämättä ole sujunut aivan suunnitelmien mukaisesti. Tirehtööri kiitti tähän asti tehdystä työstä ja oli aikamme jättää maa taaksemme. Sitä ennen halusimme vielä käydä kiittämässä pitkäaikaista "ystäväämme" eritrealaista kummitussetää, vaikka tälläkään kertaa hänen työpanoksestaan ei meille ollut hyötyä juuri ollenkaan. Mutta olihan hän kuitenkin jo yhdenlainen tuttavuus keskellä koko seikkailusarjaa. Vihdoin palasimme yksinäiselle vuorelle ja Kizarwexius totesi, kuinka joulukuu alkoi lähenemään ja pitäisi varmasti lahjat ostaa ja koittaa keksiä jotakin kuinka joulukiireen välttäisi. Mutta se lienee seuraavan kuun aihe, vai mitä?

Login to BatWeb

Forgot your password?

Library: Darol, Kizarwexius ja lähetystö päiväntasaajalla (Osa 2)