Library: Darol, Kizarwexius ja lähetystö päiväntasaajalla

"Kaiva vain sitä kuoppaa eläkä lorvi", huusin Kizarwexiukselle. Kizarwexius yritti ottaa happea ja puuskutti. Itsekin pyyhin hikeä otsaltani ja pohdin minkä ihmeen takia kaivoimme neljänkymmenen asteen helteessä kuoppaa kaivolle. "Ei täällä vettä ole", totesin Kizarwexiukselle joka oli väsähtänyt kaivamisesta jo ajat sitten. Kizarwexius puuhkutti väsähtäneenä ettei olisi ikinä kannattanut tulla koko paikkaan. Miksi sitten tulimme ja missä me olimme? Ehkä on aika katsoa viikko taaksepäin menneisyyteen mistä kaikki lähti. Olimme Kizarwexiuksen huvilalla viettämässä rauhallista iltaa ja katsoimme televisioita ja Kizarwexius luki Valittuja Paloja tai jotain muuta vastaavaa lehdykkää. Siellä oli juttuja ns. työlomista, että matkan saisi ilmaiseksi jos lomakohteessa jonkin verran tekisi työtä, mutta muuten matkat olisivat ilmaiset. Kerkesimme jo unelmoida hiekkarannoista ja rantavahdin tehtävistä ja illat tulisi biletettyä jossain diskossa, mutta toisin kävi. Jouduimme jonkun typerän lähetystön hommiin päiväntasaajan yläpuolelle, Eritreaan. Työtä kahdeksan tuntia päivässä ja jos vettä halusi virvokkeeksi niin itse sai kaivon kaivaa. Täällä Eritreassa ei ole yhtään mitään ja lisäksi joku on yrittänyt varastaa työkaluja ja sabotoida koko projektia. Firman, jonka palkkalistoilla olimme, vastasi kastelujärjestelmien rakentamisesta maissipelloille. Minun ja Kizarwexiuksen tehtäväksi annettiin kaivon kaivaminen ja se oli oikeastaan Kizarwexiuksen vika koska hän teki vaikutuksen typerillä inttijutuillaan poteronkaivamisesta. Vähitellen kuoppa kaivoa varten alkoi valmistua, vaikka olin jo salaa motivoinut itseäniä kuvitellen, että kaivan sitä hölmölle Kizarwexiukselle jonka syy koko kaivuuhommat oli. Etelässä oli naurettavan kuuma, eikä kaivo ollut vielä valmis edes, joten ei ollut vettä juomista varten. Kizarwexiuksella oli kotipolttosta josta ei niinkään jano lähtenyt, mutta oli ainakin jotain tekemistä taukohetkiksi. Kizarin kotipolttoinen oli sen verran jäykkää ja tahmeaa että pullokin oli samea ja koko neste paksua kuin tumma Guinness-olut. Kizarwexius otti kunnon kulauksen pullosta, mutta viinaa meni pitkin maata ja Kizarwexiuksen paitaa(???). Kizarwexiuksella oli vaaleaa juomaa suunsa ympärillä niin että se muodosti eräänlaisen parran. "Näytät aivan kuin Kalevalan Väinämöiseltä", totesin osoittaen viinasta muodostunutta partaa. Kizarwexius nousi ylös pullo kädessä esittämään suurta kansalliseepoksen hahmoa: "Otin huikan, kohta toisen, hiukan varpaita kolotti Tässä veistän juomalaulun, virren varsin vituttavan, Huudan suulla louhikäärmeen, ei haukea kanteleehi, Viinaa keskellä eräsuon, väen vängällä Eritreaan." Kizarwexiuksen esitys jatkui koko päivän, ja ilta alkoi jo saapua. Kyllästyin kuuntelemaan koko esitystä, mutta Kizarwexius oli humalassa kuin pilsnerin juonut Martta-täti. Aloin nukkumaan vaikka työt olivat tekemättä ja Kizarwexius jäi joikumaan Kalevala-esitystään. Oli aamu. Yö oli ollut kylmä ja aamukastetta oli ollut jonkin verran. Satoi vettä hieman. Ei paljon, mutta sen verran ettei siitä ollut kenellekään hyötyä. Hiekka muuttui mudaksi, kunnes sade lakkasi ja aurinko pääsi kuivaamaan sateen kostuttamaa hiekkaa. Vietimme aikaa teltassa, koska ulos mutavelliin ei viitsinyt lähteä kävelemään. Kizarwexius oli nukkunut yön ulkona, koska oli sammunut jo alkuillasta tai lieneekö nukahtanut omiin Kalevala-juttuihinsa. "Eiköhän palata töihin", huusin krapulaiselle Kizarwexiukselle. Palasimme kuopan viereen ahkeroimaan. Viiden minuutin kaivamisen jälkeen huomasimme että eihän meillä ole käsissä lapioita, vaan ne oli joku kähveltänyt yön aikana. Nyt arvoisa lukija, tai joku niistä joka näitä yleensä lukee, pitää tätä varsin hölmönä koska miten muka emme olisi huomanneet lapioiden puutetta ja moittii tarinaa siitä että se menee jo naurettavuuksiin. Tämä tarina ei markkinoi itseään laadulla, vaan määrällä ja juttujen typeryydellä. Tämä on muuten seitsemäskymmenesneljäs rivi. "Johan nyt on markkinat", totesi Kizarwexius täysin häkeltyneenä kun kenttälapion oli joku vienyt. "Miten nyt saadaan työ valmiiksi?", ihmettelin ja katselin vaan edessä olevaa kuoppaa, johon olisi saatava lisää syvyyttä ja niin paljon ettei sitä ilman lapioita voinut tehdä. Palasimme takaisin työnjohtajan pakeille kysymään mitä nyt tehdään ja siis nimenomaan työaikana, sillä vapaa-ajalle meillä oli kyllä tekemistä. Työnjohtaja kertoi, että työkalut ovat työntekijöiden vastuulla ja ylimääräisiä ei ollut, koska Eritrea on sen verran kehittymätöntä seutua, ettei maasta löydy järkevää liiketoimintaa. Koska työkalut olivat meidän vastuullamme niin olimme joko korvausvelvollisia tai meidän piti löytää lapiomme tai varas. Ei meillä ollut mitään jälkiä, joten ajattelimme turvautua jonkinlaiseen yksityisetsivätoimistoon. Hetken aikaa harhailtuamme Eritrean pääkaupungin Asmaran kaduilla löysimme pienen rähjäisen paikan, josta löytyi yksityistä etsintätoimistoa harjoittava mies. Lyhyt, laiha mustaihonen eteerinen mies otti meidät vastaan. Hänellä oli päässään stetsoni johon oli liitetty kuusisakarainen tähti, joka kai oli muropaketista tai jostain muusta löydetty sheriffintunnusta muistuttava symboli. Miekkonen näytti jokseenkin tutulta ja Kizarwexius kysyi häneltä olemmeko kenties joskus tavanneet. "Olemme", kuului vastaus ja katsoin itsekin tarkemmin ja se ääni kuului mahapaineisen tutulta. Se oli eritrealainen kummitussetä. Kizarwexius oli lohikäärmeen lihalla ja itse juoksin pää kolmantena jalkana ovesta ulos kuin olisi ollut poliisiopistoleffoja kaupitteleva juippi kintereillä. Eritrean helteessä hetkeksi pysähdyin ja katsoin taakseni onko Kizarwexius perässäni. Rauhoituin ja palasin takaisin toimistoon ja Kizarwexius ja kummitussetä jotain sölkkäsivät. Oikeastaan Kizarwexius esitti Kalevala-pätkää ja setä oli hiljaa. Kummitussetä oli kovin vaitonainen, mutta niin hän oli ollut aina ennenkin ja puhui kovin satunnaisesti (Ks. Darol, Kizarwexius ja eritrealainen kummitussetä). Selitimme kadonneiden lapioiden mysteerin kummitussedälle ja kysyimme voisiko hän ottaa asian selvitettäväkseen. Hän suostui tähän ja me palasimme takaisin työleiriin. Selitimme työnjohtajalle, että olimme palkanneet yksityisetsivän selvittämään varkautta. Hänestä se oli erittäin mainio ajatus, kunhan maksamme etsivän palkat itse. Setä teki siis tutkimukset ja me rahoitimme. Odottelimme tutkimuksen tuloksia ja koska lapiosta ei ollut vielä tietookaan niin tästähän tuli melko lailla mukava loma. Järveä ei tosin ollut lähelläkään, mutta hiekkaa oli. Päätimme Kizarwexiuksen kanssa ottaa kilpailun kumpi rakentaa hienomman hiekkalinnan. Jonkinmoisia linnoja onnistuimme rakentamaan, mutta kumpikaan ei kovin isoa saanut aikaan, koska ilman vettä ei hiekkaa saanut oikein kostutettua ja rakennelmat musertuivat aina. Luovutimme linnojen rakentamisen ja päätimme lähteä kyselemään olisiko lapiovarkauksien tutkimukset edistyneet. Saavuimme toimistoon ja kysyimme kummisedältä. "Eivät ole edistyneet", kuului vastaus. Lähdimme takaisin työleiriin. Katselimme kaivon paikkaa, eikä minkäänlaisia jälkiä näyttänyt olevan. Sanoin Kizarwexiukselle, että on ihme kyllä jos näistä pystyy mitään päättelemään, kuka on lapion vienyt. Kizarwexius myös ihmetteli missä vaiheessa kummitussetä tulee edes tutkimaan, kun ei häntä ole näkynyt etsimässä johtolankoja edes. Palasimme etsintätoimistolle kyselemään onko kummitussedän tutkimukset edistynyt. Ei kuulemma ollut. Olimme matkaamassa Kizarwexiuksen kanssa takaisin leiriin päin kun Kizarwexius ihmetteli, miten kummitussetä ikinä on pärjännyt tuossa työssä, jos hän ei edes käy tutkimassa paikkoja eikä yritäkään tehdä mitään. Mieleeni tuli idea ja palasimme takaisin eritrealaisen kummitussedän toimistolle. Kummitussetä nuokkui normaaliin tyyliinsä eikä tehnyt elettäkään liikahtaakseen. Kysyin kummitussedältä: "Kuka varasti lapiomme?", jolloin kummitussetä vastasi: "Eritrealainen lättänokkatäti". Aivan niin, kummitussetä vastaa jos hänelle esittää oikeat kysymykset. "Missä eritrealainen lättänokkatäti on?", kysyi vuorostaan Kizarwexius jolloin vastaus kuului "Vapaaehtoislähetystön kolmas teltta oikealla." Arvoitus alkoi osoittamaan selviämisen merkkejä, toisin kuin Kizarwexius joka oli juomingeistaan vielä hiukan krapulassa. Jatkoimme matkaa vapaaehtoislähetystön kolmanteen telttaan, mutta kun pääsimme perille niin huomasimme, että väkeä oli kokoontunut kymmenittäin neuvonpitoon. Kuka näistä kaikista olisi eritrealainen lättänokkatäti, ja kuinka hänet tunnistaisi? --Jatkuu seuraavassa numerossa --

Login to BatWeb

Forgot your password?

Library: Darol, Kizarwexius ja lähetystö päiväntasaajalla