Päivät kuluivat kuolemaa odotellessa ja tuli helmikuun 22 pvä. Käydessäni
sohvalle kuulin äänen sisältäni kysyvän, "entä jos kuolet nyt!" Vaikka huone
oli pimeä niin nyt se muuttui pilkkopimeäksi ja kauhu jota en ollut koskaan
ennen kokenut valtasi minut! Hieroin kauhuissani käsiäni yhteen! Kävi kuin
salamanleimahdus joka näkyi maan äärestä toiseen. Näin ympärilläni demoneja ja
joillakin näytti olevan aivan kuin sorkka jalat ja jotkut olivat kuin
sekasotkuiset kuvottavat olennot! Puristin käteni ristiin ja aloin rukoilemaan
ja huutamaan; "Herra! Armahda minua! Herra! 
Armahda minua!" Ja ympärilläni olevat nauroivat ja kihisivät "Ei tuo mitään
auta! Ei tuo mitään auta!" Mutta sydämestäni nousi; "kyllä!" Ja minä jatkoin;
"Herra armahda minua!"