No siis. Tässähän on aika isoja suomenruotsalaisen ja karjalaisen kulttuurin
eroja: suomenruotsalaisilla on pääsiäisnoitia, ja karjalaiset taas uskovat
varvuilla virpomiseen pääsiäisenä. Ne ovat sekoittuneet ne perinteet ainakin
Varsinais-Suomessa. Täällä on aika iso karjalaisperäinen väestönosa, osa
minunkin esi-isistäni on Karjalasta, todistetusti. Mutta iso osa on
Etelä-Suomesta ja todella iso osa Varsinais-Suomesta.

Ostin viipurinkarjalaiselta mieheltä porkkanoita ja vaikka hän oli kohtelias
ja hymyili, niin aavistin että hän odotti että kuuntelen häntä enkä puhu
paljoa, ja hän myös oli myynyt minulle porkkanoita 2 eurolla, isoja
jättiporkkanoita. Ja hän kysyi mistä olen, niin vastasin että "Kemiöstä" joka
on syntymäkuntani. Hänen syntymäkuntansa on Viipuri, josta hän lähti evakkona
Varsinais-Suomeen. Hän puhui hyvää yleiskieltä, hänellä ei ollut itä- eikä
länsi-suomen murretta puheessaan, mutta hän jutteli myös jostain nuoresta
miehestä ja hän jutteli myös lapsistaan kysyttyyään heistä. Hyvänen aika,
hänen lapsensa olivat minun isäni ikäisiä ja minun isäni on jo 58-vuotias
myöhäiskeski-ikäinen, varhaisvanhuusikäinen mieshenkilö (en viitsi sanoa
"vaari" enkä "pappa" ettei hän loukkaannu jos hän joskus lukee tätä tekstiä
tms.) Niin jos suoraan sanon että karjalaismiehen lapset ovat pappa- ja
vaari-iässä ja hän itse on sitä vanhempi, niin hänhän on vanha kuin Taivas
itse! Hän on syntynyt 30-luvulla ja hän oli jotain 7- tai 80-vuotias.
Muistaakseni 1935 syntynyt. 73-vuotias muistaakseni. Luultavasti hänellä on
suomalais-ugrilainen mies, suomalais-ugrilaisella nimellä varustettu. En
jäänyt siihen kauhean kauaksi koska hän selvästi yritti väkinäisesti olla
kohtelias ja hän oli juuri leikannut terävällä veitsellä porkkanoista naatit
pois, niin jos hän olisi ruvennut suuttumaan että "MIKÄ SAATANAN
SUOMENRUOTSALAINEN PELLE HAASTELEE" niin hän olisi voinut ruveta sitten
uhkailemaan, koska olen kuullut juttua että kun Lönnrotikin "huasteli" niiden
karjalaisten kanssa 1800-luvulla niin ne uhkasivat lyödä hänelle puukon
kurkkuun. Niin ei tämä mies minua uhkaillut, mutta hänen hymynsä oli vähän
väkinäinen. Näin kun hän halusi selvästi olla kohtelias, selvästi halusi
tietää mistä olen. Ei kysynyt nimeäni mutta saatoin sen kyllä kertoakin. Ei
pelkkä nimeni paljoa kerro, minulla on sama nimi kuin muutamalla muullakin
länsi-suomalaisella ihmisellä, mutta kyllähän se niin on että jollei mies
nimeä pahenna, niin ei nimi miestä pahenna. Niin en
 nyt muista sen karjalaisen nimeä, ehkä hän ei kertonut sitä. Ei ollut mikään
ruotsinkielinen nimi, eikä mies osaa mielestäni muita kieliä kuin suomea, ja
hän osaa myös laskea takaisinperin jollain sillä pohjalla minkä hän on
hankkinut, kun koulut jäi kesken. Hän muistaakseni ei joutunut enää kouluun
11-vuotiaan jälkeen, ja hän vain myy porkkanoita eikä ole varaa viinaan eikä
kahviin. Aika vakava, leveäkasvoinen sinisilmäinen mies, hymyilee kohteliaasti
nähdessään minut, mutta en oikein tiedä, se voi olla vai kohteliaisuutta. Ehkä
hän on vähän vaivautunut, koska hän haluaa vain myydä mahdollisimman paljon
tavaraa ja juttelen. Se voi olla jotain se juttelu mitä olen isältä oppinut,
isällä oli osa esi-isistä suomenruotsalaisia ja osa karjalaisia. Äitini ei ole
niin kova höpöttämään kuin isäni, äitini on varsinais-suomalaisista
esi-isistä. Eikä niistä suomenruotsalaisista tiedä, niiden esi-isissä voi olla
ihan ketä vain, ihan minkälaisia vain.

Mutta no jaa, tuli jo aika paljon tekstiä. Ehkä minulla on vähän nazrix@bat ja
arafat@hcbat-tyyppinen "huastelu", tai joku "pratande" tai miten ne sen sanoo
kun en oikein osaa kunnolla ruotsia. En osaa kunnolla karjalaakaan,
hämäläiskieltä osaan kunnolla. Varsinais-suomeakin siltä osin aika hyvin kun
ei ole ruotsinsekaista murretta.

Halusin vain sanoa että porkkanat ovat hyviä, ja että tykkään myös juoda
kahvia jos olen väsynyt.