Lapin muori oli yksinäinen ja ajatteli, että nyt saapi riittää.
Muori laitto lehteen seuranhaku ilmotuksen, ja ajatteli, että sole pahaksi ko
kirjaa muutaman ehon hakijalle:
Sie et saa lyyvä ikinä minua.
Ekkä sitte ikinä kans juokse viehraitten hamheitten perässä.
Ja häävyt olla koko hyvä täkin alla.
Se tuli haku lehteen jo menheelä viikola, mutta muori ei saanu yhtään
vasthausta.
Meni toinenki viikko, ko yhtä äkkiä kesken päiväkahvin muorin ovikello soi.
Muori ko avas oven niin sen takana istu harmaa mies rullatoolissa.
Miehelä ollu ennää käsiä eikä jalkoja.
Muori tokas, että mikä esitys se oven takana istuu.
Mies siihen sano, että olen aivan sillä asialla ko luvin sanomista teän
ilmotuksen.
Muori jo pyrskhähti siihen häijysti, ja sano että sulla rukala ole
toivoakhaan.
Mies vastasi, että miks sie noin sanot. Mie täytän sinun joka ehon.
Mie en ikinä lyö sinua, ko mulla ei ole käsiä.
Enkä juokse viehraitten hamheitten perässä ko mulla ei ole jalkoja.
Muori kuunteli kerranki hiljaa, mutta veti kortin, että miten sie rukka muka
täkin alla olet yhtään mikhään.
Mies rykäs siihen muorile, että ajattelikko sie ollenkhaan millä mie sinun
ovikelloa painoin?