Kärsin pakko-onanoinnista noin kaksi vuotta. Sairaus meni niin pitkälle että
olin puoli vuotta pakkohoidossa Vaasan Huutoniemessä. Aluksi ajattelin että
kolme kertaa päivässä runkkaaminen oli nuorelle miehelle aivan normaalia.
Mutta kun se runkkaaminen meni niin pitkälle että piiskasin munaani ikään kuin
se olisi ollut minulle velkaa, päätin rohkeasti hake apua. Parhaina, tai
sanotaanko pahimpia päivinä saatoin runkata jopa yli 20 kertaa päivässä. Voin
sanoa että silloin oli paikat vähän hellänä eikä tavallinen liukuvoidekaan
enää auttanut. Runkkaamisen myötä myös velkaannuin pahasti, koska olin
rekisteröitynä yli sadalle eri pornosivustolle joiden yhteiset kuukausimaksut
kohosivat yli 2000 euroon. Siinä sitten luottotiedot meni kun ei ollut varaa
maksaa Visa laskuja. Haluan kuitenkin sanoa sinulle että apua on saatavissa,
ja että kyseessä tosiaankin on sairaus jota ei tarvitse hävetä. Kovalla
lääkityksellä sain pahimmat oireet kuriin, ja tänä päivänä elän suhteellisen
normaalia perhe elämää yhdessä Parkinsonintautia sairastavan avopuolisoni
kanssa, jonka vapisevat kädet hoitavat runkkaamisen siinä samalla kun yhdessä
katsotaan Kauniita ja rohkeita tai Salattuja elämiä.