Elämä ja kuolema ovat mielessä eivätkä missään muualla
kuin mielessä, tämä on buddhalaisuuden yhä edelleen
vallankumouksellinen oivallus. Mieli osottautuu kaiken
kokemuksen perustaksi - se on onnellisuuden luoja ja
kärsimyksen luoja, se luo sen mitä me kutsumme
elämäksi ja mitä me sanomme kuolemaksi.

Mielellä on monta eri puolta, mutta niistä muita
selvempiä on kaksi. Toinen niistä on tavallinen mieli,
tiibetiksi sem. Eräs opettaja määrittelee sen näin: - joka tarttuu ulkopuoliseen tai torjuu sen - se on
mieli. Varsinaisesti sem on se, joka pystyy olemaan
yhteydessä "toiseen" - mihin tahansa "johonkin"
havaitsijasta erillisenä havaittuun.> Sem on
diskursiivinen, dualistinen, ajatteleva mieli, joka
osaa toimia vain suhteessa projisoituun ja
virheellisesti havaittuun ulkoiseen ärsytykseen.

Näin siis sem on se mieli joka ajattelee, juonittelee,
haluaa, manipuloi, joka raivostuu, joka luo
negatiivisten tunteiden ja ajatusten aallot ja
heittäytyy niihin, jonka on jatkuvasti vakuutettava,
todistettava ja varmistettava omaa >olemassaoloaan>
erittelemällä, käsitteellistämällä ja jähmettämällä
kokemus. Sem on alituisesti muuttuva ja avutonta
riistaa ulkopuolisille vaikutteille, tavanomaisille
taipumuksille ja ehdollistumiselle: opettajat
vertaavat tätä tavallista mieltä kynttilänliekkiin
avoimessa oviaukossa, alttiina kaikille tilanteiden
tuulille.

Yhdestä kulmasta katsottuna sem on lepattava,
epävakaa, takertuva ja loputtomasti puuttumassa
toisten asioihin: sen energia kuluu ulospäin
projisointiin. Minusta se on kui meksikolainen
hyppypapu tai apina joka levottomasti hyppii puun
oksalta toiselle. Toisesta kulmasta katsottuna
tavalliselle mielelle on kuitenkin ominaista
valheellinen tylsä jähmeys, omahyväinen ja itseään
puolusteleva elottomuus, pinttyneiden tapojen tuoma
kivikova tyyneys. Sem on ovela kuin kieroin
poliitikko, epäluuloinen, epäluotettava, temppuilun
ja juonittelun asiantuntija, >nerokas petoksen
peleissä>, kirjoitti Jamyang Khyentse. Tämän
kaaottisen, sekavan, kurittoman ja itseään toistavan
semin, tavallisen mielen, kokemus on se jonka
puitteissa me yhä uudelleen ja uudelleen läpikäymme
muutokset ja kuoleman.