Uusi Vanha Raamattu

Saatteeksi

Heräsin Ruottin Lundis kahreksas huhtikuuta, kakstuhattaseittämän, kello
seittämän ruottin kesäaikaa. Se on pääsiäinen. Sama aika ku ristus tapettii ja
sen ruumis heivattiin piiloon nottei muinaaset roomalaiset sitä häpääsis.
Taikka sitte aika ku kevään tulemista juhlistetaan syämällä ja juamalla
talvivarastot tyhjäks. Pähkin siinä sängyssä notta on tämä kans hullua ku
samat lomat kautta aikaan ja merkitys vaa muuttuu.
Kirjootan tämän uuden raamatun. Johan nua ristuksen palvojat viipyyvätkin
tarpeeksi kauan meirän komias maas. Painukoot takaasin mistä tulivatki.
Samalla voivat viedä mukanaan muhammetit ja allahitkin. Meillei tartte niin
prameita jumalia jokka käsköö ihmisiä hulluuksiin; tappamahan toisiaan ja
ittiänsä mainostamaha. Meirän jumalat tahtoo vaan palan lihaa ja naukun
viinaa. Ehkä suutuksisnansa taikka kännipäissään saattavat jonku laron polttaa
ukonvasamalla, mutta muuten ovat leppoosia kavereita.
Ristuksen palvojat onnistuuvat pelottelemahan nimettömällä ja muorottomalla
jumalallansa suomalaaset niin nottei kukaan enää eres muista meirän
vanhojenkaa jumalien nimiä. Tähän pyhää' raapustukseen minä kirjaan kaiken
minkä vielä löyrän.
Tätä ilosanomaa saa kääntää muille kielille -- vaikka ny sitte suomeksi -- ja
julkaastaa käännöksiä kuinka lystää. Tämän alkuperääsen pohojalaasen version
omistan minä itte, notta ilman mun lupaani ette rupia tätä julkaasemahan
missää muoros.

Uho, Tuho ja uusi tuleminen

Ennen ristuksen palvojien tulemista, suomalaaset kiipeeli puissa, söi kiviä ja
uhras toisiansa epäjumalille. Ei ne rassukat osannu eres ajatella saatikka
puhua. Julmia eläämiä kaikki tyynni.
Tai näin ainaki jokku haluaas kertua. Oikiastihan täälä kaskettii pellot
hartiavoimin, paimennettii karjaa ja poroja. Syötihi nauriita ja juotii
kaliaa. Onnelsnina pienis hirsimöökissämmä kasvatettiin lapset pellavapäät ja
murehrittiin maallisia niinkus ruuan riittämistä talveks. Ei siinä hirviästi
joutanu hengellistä hapatusta pähkimähän. Ehkä ny silloon tällöön uhras jotaan
pientä notta jumalat ois suapeempia sarollen, taikka sitte kiitti ko lehemä
poiki terveen vasikan.
Mutta sitten tuli hurrit kaikessa viisaudessaan vapahtamahan perkeleelliset
suomalaaset jotka joutuus helvetin liekkeihin kun eivät ymmärtäneet ristusta
palvoo. Ei tuommooseen kohnootukseen ollu aikaa, niin antoovat niiren hurrien
kohkata uuren jumalansa kanssa kuinka lystäävät. Mutta sitten ne mokomat
rupesivat vaatimahan notta kaikkien pitääs niiren ristusta palvua. Kai sitä
jokunen yritti kieltäytyäki, mutta sittehän ilosanomaa tehostettiin kirveen
tai miekan voimalla. Ei sitä kukaan viittiny ruveta kinaamahan
turhanpäivääsyyksistä henkensä uhalla ja niin oli lopulta suomalaaset
pelastettuna helevetin liekeeltä. Mutta eipähän siinä kauaa menny ku ristus
rupes vaatimaan rahaa kutsumattomasta vapahruksestaan. Kirkolle muka pitääs
maksaa kymmenykset notta voisivat rakentaa prameita kivikasoja johna ihmiset
saisivat kuunnella ittensä ristuksen isän, nimettömän jumalan, sanaa kielellä
jota ei osannu ku papit itte. Ja sitähän sitte kuunneltiin haluttiin tai ei.
Tämä ristuksen isäpappa oli niin omahyväänen kaveri, että kielti nottei muita
jumalia sais palvua lainkaan. Siitäkin pirettiin huolta nottei lapsille vaan
kerrottais kuka oikiasti sen hyvän saron anto. Kuka satehet kaato ja anto
auringon paistaa oikiaan aikaan. Jos joku kertoo, niin äkkiä moinen erhe
lapselle korjattiin jahka omaaset oli peloteltu taas kirveellä ja miekalla.
Eihän sitä pian enää kukaan edes muistanut mitä ne jumalat oli, ko ei niistä
saanu eres puhua.
Pian papitkin luuli olevansa ko jumalia itte. Pröystäälivät ja ottivat mitä
tykkäsivät. Yksikin Lalli siitä vittuuntuneena halkaasi ristuksen palvojan
pään. Eihän siitä hyvää seurannu.

Mutta näinä liperaaleina aikoina ei enää ristuksen palvojat miekalla uhkaale.
Kerjälääsinä pian kulkevat, kun ketään ei kiinnosta iankaikkinen autuus
saatika helevetin tuli ja tappura. Koko ajan vaan harvenoo pääluku joka
kymmenyksensä mukisematta maksaas.
Ny kun ei enää tartte kualemaa peljätä, kirjaamma vanhat jumalat, uskomukset
ja rituaalit paperille notta edes seuraava sukupolvi tietää miten täälä maa
makas ennen ristuksen palvontaa.

If I had all the money I'd spent on drink, I'd spend it on drink.
-- Sir Henry Rawlinson

Elikästä. Pyytäisin kaikkia joilla on vielä vanhempia sukulaisia hengissä,
haastatteleman heitä ja kyselemään josko tietävät mitään suomen muinasesta
pakanauskonnosta ennen kristinuskon maihinnousua. Netissä ainakin
dokumentaatio on varsin harvassa ja ristiriitaista. Muutenkin kaikki
pointterit hyvän lähdetietoon otetaan avosylin vastaan.
Pistäkää mudimailia tai fizzl@fizzl.net. Tellit hukkuu helposti.

Tarkoituksena siis on kasata kirja johon kirjata kieli poskella, ehkä
raamattuformaatissa kaikki mahdollinen tieto vanhoista suomalaisista
jumalista, uskomuksista ja rituaaleista.

Jos mahdollista, liitä mukaan myös tieto siitä mistä seudulta kyseinen tieto
on peräisin. Uskomukset ja tavat vaihtelivat huomattavasti eri osissa maata.
Yritän päällimmäiseksi saada laajimmat uskomukset, mutta myös mainita kaiken
mahdollisen nippelitiedon viitteineen siihen missä päin mihinkin uskottiin.
...Nyt on varmaan aika lukea se Kalevala

If I had all the money I'd spent on drink, I'd spend it on drink.
-- Sir Henry Rawlinson