Kun hamppua kasvatetaan biomassaksi, rakentaa kasvi kuitujaan hengittämällä
hiilidioksiidia, ja kun hiilipitoinen hampun biomassa poltetaan energiaksi
vapautuu hiilidioksidi takaisin ilmaan. Biomassa poltetaan puuhiileksi
pyrolyysimenetelmällä. Puuhiili ei sisällä rikkiä, joten sitä poltettaessa ei
vapaudu rikkiä. Rikki on happosateiden suurin aiheuttaja.
Biomassan polttaminen tuottaa myös rikitöntä polttoöljyä, jolla korvataan
fossiiliset polttoaineet. Polttamisesta vapautuvat kaasut hyödynnetään sähkön
tuotannossa. Päästöt hamppu- ja pellavaöljyistä ovat minimaalisia.
Biomassan muunnosprosessilla, pyrolyysilla, tuotetaan siis puuhiiltä ja
polttoöljyä, sekä metanolia, asetonia, etyyliasetaattia, tervaa, hartsia ja
kreosoottia. Pyrolyysissä on se etu, että siinä hyödynnetään samaa teknologiaa
kuin fossiilisten polttoaineiden jalostuksessa; pienemmin ympäristöllisin
rasittein tosin.
Pyrolyysissä jalostetaan 68 % raakabiomassasta puuhiileksi ja polttoöljyiksi.
Tuolla puuhiilellä on lähes sama lämpöarvo kuin hiilellä, mutta siinä ei ole
rikkiä.
Hampusta saadaan neljässä kuukaudessa aaria kohti 2,5 tonnia biomassaa ja
keskimäärin 1000 litraa metanolia. Kun metanoli jalostetaan polttoaineeksi,
säästetään 50 % tarvittavassa tilassa.
Hampunsiemen sisältää 30 % painostaan öljyä. Ei ole taloudellisesti
kannattavaa käyttää polttoaineeksi kylmäpuristettua öljyä, vaan sitä kannattaa
hyödyntää ruokaöljyyn, väreihin ja kemikaaleihin.
Biomassa pystytään hyödyntämään sellua vaativissa prosesseissa, kuten
kemikaalien, muovien ja kuitujen valmistus. Yhdysvaltojen maatalousministeriön
suorittamien koeviljelysten mukaan tuottaa hamppu 4 - 50-kertaisen määrän
sellua verrattuna olkeen, kenafiin ja sokeriruokoon.
Hampun biomassa voidaan jalostaa hiillostamalla (pyrolyysillä) metaaniksi ja
metanoliksi murto-osalla niistä kustannuksista, joilla öljy-, hiili-, ja
atomivoimateollisuutta pyöritetään.