Hanneloren aviomies, laajalti pahansisuisena sekä kylmäsieluisena pidetty
Klaus oli kadonnut jäljettömiin juuri vuotta aiemmin Tanskaa vastaan käydyssä
sodassa mitä hämärimmissä olosuhteissa. Avioliitto Klausin kanssa oli ollut
lähes avoimesti järkisyin solmittu - pitkälti pelkkä tekninen järjestely
nuoren Hanneloren sekä Klausin sukujen vuosikymmeniä kestäneen vihanpidon
päättämiseksi.

Kuten näistä lähtökohdista arvatakin saattaa, liitto ei ollut ollut missään
määrin onnellinen - Klausin psykoottisen purkaukset, tavaton vallanhimo sekä
vastenmielisen minkkirasvamainen ominaishaju olivat jättäneet Hannelore-rukan
kylmäksi. Tilannetta ei ollut helpottanut myöskään se, että pahat kielet alati
juoruilivat Klausin olevan lihallisissa aikeissaan kiinnostuneempi tuoreista
upseerikokelaista kuin nuorenhehkeän runsaspovisesta vaimostaan. Kuten arvata
saattaa, lapsia liitosta ei pariskunnalle ollut siunaantunut. Hannelore kesti.
Hän nieli kyyneleet.