Lotharin sotilasuran viimeaikaisia tapahtumia lienee syytä avata hieman
pidemmälle, sillä hänen persoonaansa saattaa olla jossain määrin vaikeaa
konstruoida, mikäli ei tiedä niistä ainakin hiukan enemmän.

Kelvottomasti johdetun etenemistaistelun kestäessä Lothar oli ruudinsavun sekä
rummuttavan tykkitulen nostattamassa kaoottisessa pimeydessä haavoittunut
kahdesti kylkeensä luodeista, kadottanut komentamansa, paniikissa pakoon
lähteneen komppaniansa ja tullut kiväärinperällä tajuttomaksi isketyksi monen
minuutin ajaksi.

Sankimman ruudinsavun hälvennyttyä Lothar oli viimein herännyt tajuihinsa ja
havainnut ympärillään verkkaisesti etenevät tanskalaisrivistöt. Tilanteen
lohduttomuutta tovin puntaroituaan yltäpäältä kurassa uitettu ja juuri
ruumiskasasta noussut Lothar tunsi helpotusta tavoittaessaan repeytyneen
asetakkinsa povitaskusta kolhuisen, mutta muuten särkymättömänä säilyneen
taskumattinsa. Lothar tyhjensi vapisevin sorvin juomasäiliönsä viimeiseen
pisaraan saakka yhdellä huikalla.