Mikäli luet tämän, olet jo epäilemättä havainnut millaisessa liemessä olen.
Matkalla anniskeluravintolaan miehinen seurueeni keksi vallinneessa
hurmoksessa hupailla syöksemällä sukupuolielimiään portaikon postiluukkuihin.
Juhlan sankarina osallistuin luonnollisesti tähän silloin verrattomalta
tuntuneeseen huvitukseen.

Juuri nyt tilanne on se, että hermostollisesti herkin osani on juuttuneena
kotiovenne taakse sijoitettuun naulaan tai muuhun ulokkeeseen. Olipa tuo
viiltävä piikki mikä hyvänsä, en kykene ponnistuksistani huolimatta
irrottamaan itseäni ovestanne.

Seurueeni jäsenet riuhtaisivat sarkahousuni nilkkoihini ja karkasivat
karnevaalitorvia töristäen kapakkaan jo tunteja sitten - he eivät vastaa
soittoihini, eivätkä ole enää ystäviäni. Lisäksi puhelimeni akku on
lopuillaan.

Uumoilen, että vuodan verta koko ajan ja jokainen lihakseni huutavaa kivusta
neljän tunnin seisomisen jäljiltä. APUA.

/C

Ps. turha ehdottaa, että "repäisisin" itseni irti. Sitä posteljoonikin ehdotti
suihkutettuaan pippurisumutepullon silmilleni ja tungettuaan Helsingin Sanomat
Postiluukkuunne. En näe enää mitään - tunnen kyllä (itse asiassa voin tuntea
Hesarinne tälläkin hetkellä).