No, Ritvahan minut tähän touhuun alkuunsa veti, mutta olin kai se, jolta
varsinaisesti lapio irtosi kintaasta.

Tapasimme Ritvan kanssa Ropeconilla 2004. Se oli rakkautta ensimmäisestä
kivi-paperi-sakset-mittelöstä saakka. Olimme roolipelaajia. Itse lienin kai
silloin enemmän strategia- kuin roolipelaaja, mutta Ritva oli larppaaja. Oli
silloin ja kenties lienee yhä.

Ritva oli larpannut synkällä 90-luvulla jo pari vuotta ennen kuin larppaus
edes rantautui Suomeen. Olimme tuttavafilologin mukaan "a perfect match". Se
oli upeaa aikaa. Kyynelehdin yhä viskipäissäni katsellessani kuvia
taistelukivestä heristävästä Ritvasta verhoutuneena niukkaan rihmatunikaan ja
hirvensarvikruunuun.

Lempemme kuvio vaikeutui 2009, kun lapsuuteni mieliharraste, kalastus, alkoi
saada liikaa painoarvoa arjessamme.

Alussa saatoimme onkia yhdessä Pyhäjärvestä tai kokea yön pimeydessä katiskaa
Tammerkoskesta - välillä ketjupanssareissa, välillä ilman. Virheekseni koitui
lopulta haluni laajentaa yhteinen harrasteemme kivikaudelle saakka.

Syyskuussa 2010, nelisen tuntia joen haukia rantapajukon siimeksessä alasti
puukeihäät käsissämme odotettuamme Ritvan onnistuneen saalistuksen edellyttämä
kärsivällisyys ehtyi ja hän äityi rikkomaan pitkän hiljaisuuden
seuraavanlaisella vuodatuksella:

- SAATANA! Anteeksi nyt kulta, mutta juuri nyt minusta tuntuu siltä, että
tämä eläytymisretkemme saa riittää. Olen oikeustieteen tohtori ja Tampereen
kaupungin neuvotteleva lakimies. Sinä isoisäsi perustamaa lakiasiaintoimistoa
johtava varanotaari. Hyttyset imevät pakarani rusinoiksi. En kykene
keskittymään, kun joka hetki pelkään jonkin asiakkaistamme tai patikointia
harrastavan virallisen syyttäjän näkevän meidät. (Eipä sillä, että tuo
tunnistaisi meidät mutanaamioiltamme)

- Kuvittelin, että olisit ollut kivikautisesssa jokikalastuksessa täysillä
mukana...

- Mitä jos jokikalastaisit mersusi avaimet purosta? Kävelen äitini huvilalle.
Veli hakee tavarani ensi viikolla.

Sittemmin olen oppinut olemaan seurustelematta kollegan kanssa. Usein, yön
unettomina hetkinä mietin kuitenkin yhä Ritvaa.

/C

Laatutypothan ne jos mitkä eniten rules.

Ekkivekki (saato+): taistelukiveshän se