En edes muista kunnolla tuota Tesoman vesitornin parkin diskoa - siitä kai on
jo aikaa? Hyvä kuitenkin että mailasitte, vastaan mieluusti kysymyksiinne
muistini ja ymmärrykseni puitteissa. Kiva kuulla, että diskolle on ystäviä yhä
näinä synkkinäkin vuosina. Jos haluatte haastatella minua lehteenne, luen
luonnollisesti juristina viimeisen julkaistavan tekstin kokonaisuudessaan
ennen sen painamista - ymmärtänette.

Todellakin, "parkkipaikkadiskossa" (me emme tuota nimeä tai mitään muutakaan
nimeä sille keksineet) kyse on täysin omasta ideastamme (eikä suinkaan mistään
"missiosta"). Sekä minä että Jarno olemme olleet DJ-töissä 70-luvun lopulta
90-luvun alkuun saakka ja keikkaluonteisesti sen jälkeenkin. Soittohommat
aloitimme tosiaan isoksi paisuneissa kotibileissä Hollannin Utrechtissä 1977.
Soitimme pitkään ympäri Suomea, mutta 90-luvun puolella meille vanhan liiton
diskohessuille ei enää paljonkaan ymmärrystä (saati kelvollisia keikkoja)
tarjottu.

Kyllä: meitä vaivaa tietty turhautuneisuus. Nykyisin ei juuri hyviä
järjestämättömiä (eikä järjestettyjä) bileitä enää pidetä (varsinkaan
ulkobileitä!). Ja kyllä: olemme rehellisissä päivätöissä molemmat (Jarnokin jo
kai kymmenettä vuotta saman huolintaliikkeen juristina), joten verrattomasti
ymmärtänette, ettemme tee tätä rahan tai nostalgisen säälinjanon vuoksi.

Homma etenee näin: otamme vihjeitä vastaan sähköpostilla, kiertelemme
Transitilla uutta kylää parina iltana, jututamme hessuja ja koetamme tutustua
paikalliseen skeneen ja hyviin soittopaikkoihin - ja jos meininki on
väsähtänyttä, ajelemme naapurikuntaan saman tien. Jos merkit osoittautuvat
lupaaviksi, lauantai-iltana parkkeeraamme antiikki-Fordin ja roudaamme
äänentoistovehkeet pihalle. Pistämme kiekot pyörimään ja toivomme parasta.
Tämä jos mikä on ihan silkkaa arpapeliä kyllä.

Parhaita iltoja tähän mennessä ovat olleet varmaan keikka Kaskisilla ja toinen
Utössa. Kaskisilla kaksi paikallista DJ:tä pisti meidät kantamaan
soittovehkeitä ja akkupakkeja varmasti puolen kilometrin matkan tiettömän
lepikon läpi kaljun kallion huipulle. Ennen illan kääntymistä yöksi paikalla
oli varmasti yli 300 vierasta. Venekeikalla Utössa soitimme 20-henkiselle
saksalaiselle meriarkeologiryhmälle ja koskaan ennen en ole nähnyt niin hyvin
eläytynyttä yleisöä. Huonoimmat bileet ovat sitten niitä, joista poliisit
häätävät ennen kun saamme edes pelejä ulos pakusta.

Kyllä, pulisonkimme kasvavat näin tuuheina ihan luonnostaankin eivätkä ne ole
peräisin pilailuvälineliikkeestä.

/C