Viimeisimmässä ripissä esille tuomani lausunnon mukaisesti elämäni ei ole
silkka puhteen ja nuhteettomuuden lehto - hetkittäin kaikkea muuta. Isä, teen
syntiä. Viljaltikin. Vaikka pyhän kirjani miten lukisin, niin en kaikkia
toimintani muotoja saa sovitettua sen ideaaliin. Kadun kuitenkin kaikkia niitä
tekojani, joista ei erikseen mieluisaan sävyyn ole Pyhässä kirjassa
kirjoitettu.

Harjoitan haureutta ainoastaan mielikuvitukseni asettamissa rajoissa, ja
mielikuvitukseni on - myönnettäköön - varsin pidäkkeetön. Synnintekojeni
skaala on niin laaja, etten tässä sitä erikseen ala erittelemään, jollette
toki te, Isä, niin erikseen halua.

Viimeisessä ripissä kokemastani Herran valosta huolimatta olen sittemmin
käyttäytynyt jokaisella teollani Hänen Suuruuttaan vastaan. Esimerkiksi oman
tyttäreni lemmikkikissankin poltin tupakansytyttimellä sokeaksi, kun kerran
niin läpeensä syntinen olen. Tokkopa Luoja, Herramme, panee edes merkille tätä
pientä rikkaa syntieni suunnattomassa lastissa, jonka viikoittain tänne
Herramme huoneeseen tuon?

Isä, oletteko hereillä? Minulla olisi vielä pari omaatuntoani kaluavaa juttua
harteillani ja haluaisin kernaasti niistä keventyä. Sitten voitaisiinkin kai
lähteä oluelle tuohon vastapäiseen kievariin, kuten on ollut tapana? Hep,
herääpä nyt, veikko!