Luulin jo hetken Yorkin loordi Kenworthin hieraisseen tuon räkämuodostelmansa
housunlahkeeseensa lähestyessään kättelemään Canterburyn arkkipiispaa.

Kunpa kaikki kävisikin niin helposti. Edustajainhuoneen portailla jouduin
esittämään liki balettimaisia liikkeitä välttyäkseni kättelemästä loordi
Kenworthin hyhmänharmaata, saastaisenkuultavaa kättä. Loordi Kenworth sinänsä
on tolkun mies eikä lainkaan taantumuksellinen. Poliittiset käsityksemme ovat
pääpiirteittäin yhtenevät.

Tehdäkseni varauksellisen asennoitumiseni ymmärrettäväksi teille, minun on
kerrottava tuosta hetkestä, jona loordi Kenworth lankesi osaksi rahvasta aivan
silmieni alla. Juuri edustajainhuoneen portailla loordi Kenworth luonnehti
vallitsevaa säätilaa seuraavin sanoin:

- Vittu tätä paskaa taas. Loppuuko tää räntäsade koskaan?

Luonnehdintansa jälkeen Loordi Kenworth aivasti kolmesti ja tyrskäisi
(puoluetoveriensa suojaksi nostetulle - kiitos siitä) kädelleen melkoisen
kelmun. Tämän jälkeen loordi Kenworth eritteli päällimäisiä tunnelmiaan vielä
seuraavin sanoin:

- Voi vittu, flunssa on ny päällä. Saatana.

Käsittelimme istunnossamme Kruunun kauppasuhteita Euroopan nouseviin uusiin
tasavaltoihin (kuriositeetteihin, uumoilen), mutta en suoraan sanottuna muista
päätöksistämme yhtään mitään. Koko tuon istunnon tarkkailin vain Loordi
Kenworthin öljylampun valossa kiiltelevää kättä.