Marjukka, upotin sinut kesken juoksusi gelatiinimassaan. Tämä oli ensimmäinen
korporatisminvastainen mielenosoitukseni ja tyrin sen niin totaalisesti kuin
ihminen vain voi. Anelen anteeksiantoasi.

Miten häpeänkään tupeksintaani. Poliittisen ruohonjuuritoiminnan perussääntö
kaiketi lienee, että kesken mielenosoituksen mies ei hukuta avovaimoaan
liivatteeseen. Sen kuitenkin tein. Kiitos ambulanssihenkilökunnan rivakkuuden,
olet yhä elävien kirjoissa.

Marjukka, jos joskus vielä kykenet antamaan anteeksi, tajuat että se oli
harhalaukaus ja gelatiiniaseeni ei ollut tarkoitettu tappamaan vaan takaamaan
rauhaa. Sinkoni on suunniteltu fasistimassojen pysäyttämiseen, ja se
kieltämättä kaipaa yhä jatkokehittelyä.

Kenties minun on seuraavaksi keskityttävä projektiilin lähtösuunnan
tarkkuuteen ja jalostettava pysäytyshilloni koostetta - sovitettava
nopeussuhdetta vielä tarkemmin massan tiivistymiseen impaktihetkellä.

Haethan asuntovaunultani edes Killen, plyysiapinasi - punoin sille kivan
samettisen rusetinkin jo kaipaillessani, tiedän että pidät siitä.

/C