Hento lintu, en ymmärrä ajatuksiasi.

Tutustuin sinuun, kun ajoin elämäni ensimmäisen, ja toivottavasti viimeisen
hirvikolarini. Muistan kristallinkirkkaasti sinut pikkuruisilla varpaillasi
takertuneena selkäkyömyn paksuihin karvoihin juuri tuolla hetkellä, kun
menetin tajuntani.

Pitkään kaikki oli sekavaa, kärsin kivuista, mutta minua kohdeltiin hyvin.

Tuon jälkeen tapahtui paljon. Pääsin ylös pyörätuolista, pääsin taas kohta
auton rattiinkin. En arastellut, koska olisi helposti voinut käydä niinkin,
että en tuon törmäyksen jälkeen koskaan enää olisi autoa ohjastamaan
uskaltautunut.

Kivusta en koskaan päässyt, mutta käsittämättömästä oikusta löysin juuri
mieleiseni naisen. Lainehtivahiuksisen, ylpeän ja järkähtämätömän. Vuodet
kuluivat. Saimme kaksi lasta, Zeldan ja Ninjan: upeita ja ylväitä
jälkeläisiämme molemmat.

Suhteeni Sinuun kävi kuitenkin lopulta ylitsekäyväksi ja, sanalla sanoen,
mahdottomaksi. Olen vieläkin nuori mies, mutta olen yksilö ja teen itse
lopulta valintani. Voi luoja, miten kaipaan Sinua ja lapsiani jo nyt.

Seitsemäs kerros. Voi vittu, nyt näköjään irtosi oikeasti.

Kuudes kerros. Voiko näin paljon tuulla?

Viides kerros. Faktat faktoina, mitään näin kaunista en ole koskaan nähnyt.

Neljäs kerros. Piti vielä Ninjalle sanoa, että laitoin ne tossut pesuun, kun
alkoivat oikeasti haista... samperi nyt.

Kolmas kerros. Niin joo ja tosiaan niistä tossuista vielä... lisäksi piti
sanoa vielä että...

Toinen kerros. Kas, lehtokerttuni: näen sinut taas selvästi siinä pihakuuseni
oksalla. Voisinpa jäädä katsomaan.

Ensimmäinen kerr__________________________________________