No nyt elämäni jälleen hymyilee:olen saanut uudet kalsaritkin likaisiksi,sillä
olin tänään 42 tuntia tetsaamassa ja vänrikkiluutnantti sanoi minulle,että
voin hyvällä onnella kotiutua jo ensi vuonna,eli 10.10.1998,kun olen ollut
palveluksessa vasta 605vrk.(tietenkin sillä edellytyksellä että opin
erottamaan hammasharjan rynnäkkökivääristä...).

Elämäni äärimmäisen vanhana ja kokeneena kirjurina hymyilee,saan ilmaista
ruokaa eikä tarvitse huolehtia litteroista koska minun typeryydelläni saa
paljon poistumiskieltoa ilman minkäänlaista yritystä ja vaikkei saisikaan
voisin itse kirjoittaa itselleni poistumiskieltoilmoittauitumislomakkeita ja
käydy tunnin välein ilmoittautumassa päivystäjälle.

Ystäväni JJJ Juuti,joka kuuluu siihen harvinaiseen kansanosaan joka ei saanut
yp:tä kuin vajaat kaksi kuukautta, on jo kotiutunut.Hänellekin elämä hymyilee,
kuin porin kemira: hän oli ilokseen pudonnut katolle ja löytänyt ruotsista
uuden poikaystävän jonka kanssa hänellä on yhteiset kumisaappaat.Mutta juuti
on kuitenkin yksinäinen,sillä hän kaipaa voita leivän molemmin puoilin.Minulla
on,vielä,sillä pian minun kultsipuppelini stequ ja varppis kotiutuvat(mutta
onhan minulla nämä nuoremmat kirjurit håkan ja Börtsikkä,ei siis paljon
tarvitsee työnnäkäteenjuttuja mietiskellä.