" Olen juuri lukenut kiihkeänsävyisen kirjeenne koskien laskuanne, jonka
suoritus mielestänne olisi pitänyt tapahtua jo aikoja siten ja jossa kerrotte,
että Te voitte järjestää minulle vaikeuksia, ellei suoritusta tule.
Kun puhutte vaikeuksista, haluaisin hieman valistaa Teitä.
Vuonna 1907 ostin velaksi sahan, 1908 härkävaunut, tukkireen, kaksi hevosta,
haulikon, traktorin, revolverin sekä pari astutettua sikaa.
1909 saha paloi, eikä jäljelle jäänyt kuin kasa tuhkaa. Toinen hevosista
kuoli, toisen lainasin äpärälle, joka antoi sen kuolla nälkään. Sen jälkeen
liityin kirkkoon. 1910 kuoli isäni ja veljeni hirtettiin hevosvarkaudesta.
Topparoikka pani tyttäreni paksuksi ja minun oli pakko maksaa 440 mk
puoskarille, jotta en saisi äpärää sukulaisekseni.
1911 yksi pojistani sai sikotaudin, joka oli niin vaikea, että hänet oli
kastroitava hengen pelastamiseksi. Kerran ollessani kalassa vene kaatui ja
menetin suurimman kalan, jonka olen ikinä nähnyt. Samalla hukkui pojistani
kaksi. Kumpikaan niistä ei ollut se, joka oli kastroitu.
1913 vaimoni karkasi neekerin kanssa, mutta jätti matkamuistoksi pari mustaa
kaksospoikaa. Menin piikani kanssa naimisiin, jotta voisin pitää kustannukset
kurissa. Hän oli kuitenkin kylmä ja minulla oli vaikeuksia saada hänet
laukeamaan, joten menin lääkäriin. Tämä neuvoi minua luomaan jännitystä. Kun
vaimoni lähestyi huippua, minä otin haulikon mukaan sänkyyn. Ja kun mielestäni
aika alkoi olla kypsä, työnsin piipun ikkunasta ulos ja painoin liipasinta.
Siitä seurasi, että vaimoni paskansi sänkyyn, minulta jäi kesken ja ammuin
parhaan lehmäni.
1915 paloi loput rakennuksistani ja minä aloin ryypätä. Enkä lopettanut
ennenkuin minulla ei ollut mitään muuta jäljellä kuin vesitiivis kello ja
munuaisvaivat. Pitkään aikaa en sitten muuta tehnyt kuin vedin kelloni ja
kusin.
Seuraavana vuonna yritin aloittaa uudestaan. Ostin lannanlevittimen ja
puimakoneen, mutta hirmumyrsky tuli ja vei ne naapurikunnan puolelle. Vaimoni
lähti kulkukauppiaan matkaan, poikani pyyhki persettään maissintähkällä, joka
oli kyllästetty rotanmyrkyllä, ja joku kelvoton ampui palkintosonniltani
kivekset.
Nyt olen niin köyhä, että jos paskantaminen maksaisi pennin, minun olisi pakko
oksentaa. Minulta rahan saanti on yhtä vaikeaa kuin yrittäisitte työntää voita
villikissan perseeseen sukkapuikolla. Ja Te, hyvät ystävät, sanotte, että
voitte aiheuttaa minulle vaikeuksia, ellei suoritusta tule. Siihen en voi
muuta sanoa, kuin että olette sydämellisesti tervetulleita yrittämään.
Kunnioittavimmin
Taavetti Tuskala
Velallinen"