Kun olin nuori, vanhemmillani oli tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi
typerillä kommenteillaan, miten vaikeaa elämä mukama oli kun he olivat nuoria.
Tiedättehän, kouluun
piti kävellä aina 30km ylämäkeen molempiin suuntiin joka ikinen aamu ympäri
vuoden kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia sisaruksiaan selässään. Ja
koulussa oli
vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä, vaikka kaikki olivat
myös töissä 16 tuntia päivässä nälkäpalkalla, ettei perheen tarvinnut nähdä
nälkää. Ja muistan
vannoneeni itselleni, että en ikinä pitkästyttäisi nuorempiani tuollaisilla
tarinoilla. Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä miten
helppoa
nykynuorisolla on. Teillä on kaikki niin helkkarin hyvin!

Minun nuoruuteeni verrattuna te elätte kuin kuninkaat! Ja vaikka vannoinkin,
niin te nykynuoret ette todellakaan ymmärrä miten hyvin asiat ovat teillä!

Ajatelkaa nyt hetki, kun olin nuori niin ei meillä ollut mitään internettiä.
Jos halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon
itse. Eikä silloin
ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille, kynällä. Ja
sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että sai kirjeen
laitettua
postilaatikkoon ja siltikin sen perillemeno kesti viikon. Eikä meillä ollut
MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia, piti kävellä
levykauppaan ja varastaa
se itse. Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua
kappaleen radiosta ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun
päälle ja pilasi koko
kappaleen.

Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa? Pornoa ei saanut netistä! Ei, vaan
piti lahjoa joku pultsari ostamaan Jallu kioskilta. Joko noin, tai sitten
runkattiin Anttilan
alusvaatekuvaston kanssa. Ei ollut muita vaihtoehtoja.


\o/