Reija, olit elämäni dreija. Olin käsissäsi sulaa vahaa ja muutit minua
sisältä. Kun katsoin silmiisi hukuin niihin heti. Olit kuin trangia, joka
lämmitti sydäntäni polttavalla liekillä, joka oli kuin silmiesi väri, tumman
sininen. Kerroin sinulle tunteeni, mutta annoit minulle rukkaset. Pyysin
isältäsi kättäsi ja lopulta vaimokseni suostuit. Sinua ennen olin kuin
lauluton trubaduuri, jonka elämä oli mollivoittoista. Tunteeni, jotka
ennen pakastin, sulivat, koska sinua niin rakastin. Olit elämäni valo
yössä. Olit minun päivänsäteeni ja epäröiden toivoin että minäkin olisin
sinun. Olimme sädehtivä pariskunta, joka pyöri omissa ympyröissä. Yhdessä
olimme halkaisija. Olin luonasi öitä ja tein pihallasi lumitöitä.
Istuin rautatieasemalla pakkasessa ja odotin junaa. Soitit olevasi myöhässä.
Perheeseemme tulee lapsi, sellainen pieni silkohapsi. Jäädyin, enkä
tiennyt mitä sanoa. Edes juna ei saapunut ajallaan.

Muutimme adventtipäivän jälkeen, mutta minulla ei ollut voimaa purkaa
tavaroita. Istuin viikkoja pohtien tilannetta. Et halunnut viettää joulua
laatikoiden parissa, joten tilasimme pizzat. Minun pizzassani oli salamia,
sinusta suhteemme oli muuten vain sähköistynyt. Raskauden myötä kemiamme
eivät enää kohdanneet. Suhtauduin elämääni negatiivisesti etsien
hopeareunusta. Poltin pilveä, jolloin sinusta tuli varautuneempi. Ajatus
ydinperheestä kauhistutti. Jos elämä oli joskus ruusuilla tanssimista,
oli ne ruusut nyt piikkisiä.

Sinä puhuit lapsesta ja aminohapoista, minä unelmoin onkivapoista ja
vapaasta viikonlopusta. Istuin kavereiden kanssa iltaa, tuhoten maksaa
ja pohtien kuinka koittaisin jaksaa. Aamulla heräsin, kun poliisi
kertoi, että sinua ei olisi enää.

Sain sinulta kinuskikakun, jota sellissä istuin vuosia pois. Saippuoin
kyyneleitä pois silmistä ja sytytän haudallesi kynttilän joka pyhä.
Mielessäni sinua kaipaan yhä ja siksi juon sinua pois.