Johtajat keskustelivat. Toinen kysyi toiselta, miksi tämä oli erottanut
sihteerinsä. Hän kertoi: Kaksi viikkoa sitten oli minun 45 v syntymäpäiväni.
Enkä ollut kovin innoissani, kun aamulla heräsin eikä vaimo edes onnitellut
saatikka antanut lahjaa. Hän ei sanonut minulle edes hyvää huomenta.

Ajattelin, että sellaisia vaimot ovat, mutta lapset sentään muistaisivat.
Sitten heräsivät lapset, mutta kukaan heistä ei sanonut sanaakaan. Sen
jälkeen menin toimistolleni. Tunsin itseni hyvin masentuneeksi ja
pettyneeksi. Kun kävelin toimistooni, sihteerini sanoi: "Hyvää huomenta
pomo ja hyvää syntymäpäivää!" Se sai minut tuntemaan oloni hieman paremmaksi.

Työskentelimme iltapäivään asti jolloin sihteerini koputti oveen ja sanoi:
"Tiedätkös ulkona on hyvin kaunis ilma ja on syntymäpäiväsi. Mitäs jos
mentäisiin päivälliselle, vain sinä ja minä?"

Niinpä me menimme pieneen viehättävään maaseuturavintolaan. Joimme parit
martinit, päivällinen oli loistava, ja meillä oli todella hauskaa. Sen
jälkeen piti palata toimistolle, mutta hän sanoi: "On niin kaunis
päivä, onko meidän pakko mennä vielä toimistoon?" "Enpä usko" vastasin,
jolloin hän ehdotti menemistä hänen asuntoonsa. Niinpä teimmekin ja
joimme vielä martinit ja poltimme savukkeet.

Sitten hän sanoi käyvänsä vaihtamassa päällensä jotain mukavampaa,
jos minulle sopii. Vastasin myöntävästi. Hän meni makuuhuoneeseen
ja noin viiden minuutin kuluttua hän tuli takaisin syntymäpäiväkakku
sylissään. Perässä kävelivät vaimoni ja lapseni, he kaikki lauloivat
"Hyvää syntymäpäivää".

Ja minä istuin siinä sohvalla, päälläni vain sukat.