Tilanteen toivottomuudesta huolimatta Lotharin taistelutahto alkoi kohentua.
Kaikki muu oli kyllä menetetty, mutta viinakset olivat sentään pelastuneet ja
kädestä lennähtänyt sapelikin löytyi lähistöltä.

Lothar poimi sapelin mukaansa ja lähti kyyryssä perääntymään tanskalaisjoukkoje
n vanavedessä savuverhon turvin. Ratsuväen upseerina sekä silkan runsaan
fysiologiansakin sanelemana Lothar pysähtyi tovin edettyään kiskomaan
mutalammikkoon kellahtaneen, mutta yhä muuten vahingoittumattoman säilyneen
sekä muutoinkin varsin vankan tykkihevosen ratsukseen.