Upseerien sidontapaikalla Lothar heräsi jälleen tajuihinsa ja antoi ylen.
Huterassa kunnossa olevan Lotharin ensimmäinen ajatus oli Hannelore.
Hannelore, tyttö jota Lothar ei edes oikeastaan tuntenut. Hannelore, vieras
tyttö, jonka hän oli useasti tavannut juhlissa ja joka oli nykyisin
tiettävästi naimisissa oleva rouva ja kaikin puolin Lotharin saavuttamattomissa
. Hannelore, tuo estyneen preussilaisylimystön naisista ainoa, jonka hän oli
saanut saateltua hersyvän estottomaan nauruun monikerroksisilla
puujalkavitseillään.

Miksi hän edes ajatteli Hannelorea? Ajattelihan hän joka hetki satoja muitakin
preussin aateliston saavuttamattomissa olevia neitokaisia - joka piinattu
päivä ja varsinkin joka ikinen piinattu yö. Ilmeisesti tässä, päivässä vuoden
miestä vanhentavassa sodassa ensimmäinen lohdullinen ajatus oli tuo elämää
täynnä oleva naapurikartanon tyttö tanssisalien kaukaisesta loistosta.