Olen WC:ssä käydessäni ottanut tavakseni imitoida toinen toistaan rajumpia
pieruääniä ja perfektionistina olen tässäkin taidossa alusta saakka tähdännyt
ainoastaan täydellisyyteen - raakaan autenttisuuteen sekä paikoittaiseen
kansantajuiseen uskottavuuteen.

Aamusavea porsliiniin tuupatessani aloitan päiväni kuivan pidäkkeisestä
pihinästä *pfhhh* asteittain rakennellen kohti helposti tunnistettavien
pieruäänten tuttuja teemoja *phhhhr* *prr* *rups*.

Mikäli harrasteiltani ja vaativalta päivätyöltäni suinkin kerkeän, saatan
vielä iltapäivällä käydä WC:ssä keventäytymässä. Näiden käyntien aikana
harjoittelen tavallisesti klassisia ja konstailemattomia pieruääniäni: *PÖR!*
*PRR* *Prööt* *phrpPRR* jne.

Illan kääntyessä kohti yötä ravistelen sosiaalinormien viimeisiäkin pidäkkeitä
ja äidyn kokeelliseksi: keksin pieruääniä joita ihmiskunta ei ole vielä
koskaan kuullut! *BRÄÄAAAURPPPPFPRROLOLOLOLOÖLOPRRRFRRR* Saatan leikitellä
luomillani teemoilla ja niiden variaatioilla loputtomiin.

Kenties vielä yön showstoperina ja viimeisenä hitaana lasken ilmoille
klassisen bassoteeman *BRRRRRRRRRRRRRHHHHRRRRHHHHRRR* jaotellen sen
staccato-sarjoillani *BRRR-BR-BR-BR-BR-BR* hitaasti muotonsa saavuttaviksi
klustreiksi *BRP* *PRÖT* *PFR* *BPR* *BRP*. Ai ai.

Yhäkään enempää retostelematta haluan vielä mainita, että seinänaapurini
juhlaseuruekin hiljensi DJ:nsä kesken vappuaaton ja kävi hartaasti
kuuntelemaan show'tani *BRRRROLOLOLO* *PRRR* *PRRÄÄTT* *RPPOPR*
*PROLOLOPOLOLOPRRR* *BPHFFFPOP* *BRRR*.

Siinäpä oman asuntonikin tanssisalin kristallikruunut helisivät.

/C