- Tuuli tempaisi Jawan altani juuri äsken ja katsoin parhaaksi etsiytyä
suojaan.

- Niin, aivan. Olin itse juuri kauppareissulta kotiutumassa, kun alkoi...
öh... tuulemaan. Oletko kunnossa? Näytti äkkiseltään hiukan pahalta tuo
äskeinen nimittäin...

- Eipä tässä mitään. Tämä tuskin lainkaan poikkeaa tavallisuudesta. Kunhan
ulkona vain lakkaa puhaltamasta, niin käyn katsomaan hörppäsikö Jawan kaasutin
taas, vai pääsenkö saman tien jatkamaan matkaa.

Myrsky ei kuitenkaan aivan heti laantunut, joten teimme sinunkaupat ja
vaihdoimme samalla muutaman sanan. Kävi ilmi, että olimme molemmat veikanneet
väärin viimeisessä Tottenhamin pelissä ja hassuviiksinen kypärämies oli
nimeltään Teiska (tai Leiska-Teiska). Hekotellen hän nuhteli jo vuosikymmeniä
sitten edesmenneitä, salaman sytyttämässä tulipalossa kuolleita vanhempiaan
siitä, että olivat antiikin Kreikan Zeuksen mukaan antaneet ainoalle
lapselleen ristimänimeksi "Teivas", arvaamatta millaista sekasortoa pelkkä
nimi puoleensa vetäisi.

Kerroin Teiskalle harrastavani pistooliammuntaa ja kirkkohistoriaa, joista
molemmista aiheista hän yllätyksekseni tiesi varsin paljon. Hän vastineksi
nimesi harrastuksikseen vanhat sotilaskypärät, antiikkimoottoripyörät sekä
täsmäporauksen vähemmän tunnetuilla timanttiesiintymillä.

Vitsailin, että ainoa näkemäni aito timantti lienee morsioni vihkisormuksessa.
Tälle Teiska hymyili ja nyökytteli ymmärtäväisesti, mutta halusi kuitenkin
pureutua aiheeseen pidemmälle.