Kunnanlääkäri Holmström oli analyyttinen ja rauhallinen mies. Eräänä päivänä
praktiikkansa kansioita järjestellessään Holmström havaitsi erikoislaatuisen
tuntemuksen ruumiissaan - eräänlaisen yltyvän kihelmöinnin, jonka tarkkaa
luonnetta oli kokeneen lääkärinkin mahdotonta täysin hahmottaa. Tästä
kummastuneena Holmström päätti käydä kuistilleen polttelemaan piipulliset ja
miettimään kaikessa rauhassa millaisen lääkemääräyksen tämän uusimman
tuntemuksensa tiimoilta tulisi itselleen kirjoittamaan.

Heti päästyään ulos Holmström alkoi ymmärtää oudon tuntemuksensa syyn - koko
maailma hänen ympärillä oli nimittäin alkanut äkisti kutistumaan! Mitäs
halvatun pelehdintää tämä nyt sitten on, kummasteli Holmström. Analyyttisena
ja rauhallisena miehenä hän ei kuitenkaan hätääntynyt vaan pani sen sijaan
merkille, että vaikka kaikki hänen ympärillään kutistuikin, hänen vaatteensa -
luojan kiitos - näyttivät pysyvän aiemmassa koossaan. Holmströmin analyyttinen
ja rauhallinen luonto otti tässä vaiheessa ohjat orastavalta hätäännykseltä ja
sai hänet nopeasti kahmaisemaan käsiinsä ensimmäisen tavoittamansa esineen -
kukkapenkissä nököttäneen ja jo hiukan kutistumaan ehtineen puutarhatontun.

Kunnanlääkäri Holmström puristi rystyset valkoisina puutarhatonttua käsissään
ja tarkkaili sitä herkeämättä. Ja toden totta - puutarhatonttu oli lakannut
kutistumasta! Analyyttisena ja rauhallisena miehenä Holmström iski tuossa
kohtaa faktat pöytään. Ensimmäinen fakta oli, että maailman outoa kutistumista
oli edeltänyt epämääräinen tunne juuri hänen omassa ruumiissaan. Toinen fakta
oli, että hän oli juuri omilla toimillaan estänyt puutarhatontun kutistumisen.
Lisäksi ympäröivän maailman koon äkillinen muuttuminen nyt vain
yksinkertaisesti vaikutti erittäin epätodennäköiseltä - varsinkin verrattuna
siihen todennäköisyyteen, että yksittäiselle kunnanlääkärille sen osana olisi
tapahtumassa jotain poikkeuksellista.