Nyt viimein ylioppilaskunnan hallitukseen päästyäni ja ystäväni, Jarkon Miles
Davis -LP:itä kuunneltuani alan aavistuksenomaisesti tajuta musiikista jotain.
The Primus-yhtyeeseen jo ennalta tutustuttuani luulin, että toinen rumpali,
basisti ja kitaristi -kokoonpano ei riittäisi muodostamaan toimivaa yhtyettä.

Olin väärässä.

Tärisen vieläkin Klaus & the Gadgetin keikan jäljiltä. Miesten levyä
päivittäin kuukausia kuunnelleenakin olin menettää maan jalkojeni alta yhtyeen
elävänä kuultuani.

Heti keikan aloittanut 'Vox takapuoli' löi minut välittömästi liki
tajuttomasti. Päällekkäin neljänä kerroksena rakentunut euroviisu-klassikkojen
törkeimmillä modulaatioilla leikitellyt käänteinen fuuga-rakennelma
(epäilemättä sarkastinen?) jätti minut sanattomaksi.

Ennen kuin kostuketta kerkesin äimistyksestä kuivan kurkkuni kostukkseeksi
hamuta Klaus viritti ilmoille 'Tuulimyllyjä ja pahuutta'-kappaleen. Olin
lyöty. Koko Länsimaisen musiikin tekninen tietotaito puristettuna
kahteenkymmeneen kolmeen minuuttiin.

'Hades Lehtokurpitsa'-kappaleen tutun intron aikana viimein osasin tilata
nopeasti toisen oluen (triplana).

Olin menettää viidettä sekuntia 'Asylym ASDFASDF':n alusta, mutta onneksi
tunnen kappaleen, pystyn muodostamaan sen alun mielessäni täydellisesti.
Huvittaa miten jazz-artistit voivat haastaa HC-artistit puolen minuutin ajan
heidän omalla maallaan.

'Pertti, kerrot vielä WOW-salasanasi' jatkoi illan aina kolmen tunnin keikan
loppuun saakka. Vuorottain Klaus ja Gadget leikittelivät moniäänisillä
kukkopillirakennelmilla ja viulu-staccato-nostatuksilla.

Paras keikka ikinä.