10.10.1997 Aamulla heräsin. Ihmettelin miksi luutnantti oli aivan punainen ja
pihisi vierelläni, mutta kelloa katsoessani huomasin kellon olevan jo yhdeksän
ja tajusin luutnantin olevan herättämässä minua. Kiva kun näin viimeisenä
aamuna joku minua tulee henkilökohtaisesti herättämään ettei tarvitse heräillä
keskusradion huutoihin. Kaiken sotkun ja turhan työn jälkeen sain lähteä
kotiin. Olihan nyt jo 13.10.97 ja koti ikävä suunnaton. Ja onneksi olin
toipunut 10.10 päivän tapahtumista, jolloin minut piti kotiuttaa. Enhän minä
voinut tietää että asetta ei saa omaksi armeijan jälkeen. Kuvittelin sen
olevan sama kuin hammasharja eli hammasharjan saa kotiin, asetta näköjään ei.

Kotona minua odotti pino laskuja joista pian kävi ilmi että syy miksi
kännykkäni ei enää toimi on telen. He eivät ymmärtäneet viivästyneiden
laskujeni määrää. No enköhän taas selviä,sillä minulla on hyvin ystävällisiä
sukulaisia,jotka ymmärtävät spurgupoikansa typeryyden.No,huono puoli tässä
asiassa oli se ,että minua ei mokailuni vuoksi oltukaan kotiutettu,vaan minut
oli vain päästetty kotiin hakemaan uudet kalsarit,ja lukemaan lappu,jossa luki
"TELE".