Kunnarin Karri Kotkasta katseli kämppiä kaupungilla. Kihlattunsa kaipasi
kovasti kattoa kakaroilleen. "Kas, kaunis kaksio Kalliosta!" kiljaisi Karri.
Kauppakirjat kyhättiin kiireellä kasaan. Kalusteet kuljetettiin kuormurilla
kohteeseen, kuusiokolot kihisivät kiivaasti. Kattilassa kokattiin kanaa,
kuksittiin, käytiin kyljelleen. Karri kavahti kesken kuorsauksen: "Kakka, koko
kämppä kytee!". Kipittäen karkasi käytävälle, kimeästi kailotti kenenkään
kuulematta. Katto kyykähti, kaikki kultasensa kuoli. "Keleviete, Karrille
kaljaa".