Minä en ainakaan.
Koskaan..

Nyt voisinkin kirjoittaa tähän novellin eskosta.
Esko oli normaali työmies. Hän pukeutui päivisin sinisiin haalareihin ja
turvakenkiin. Päivän mittaan hän pakerti monenlaisten askareitten parissa.
Hän hitsasi, sorvasi, taittoi, höyläsi, juotti, jyrsi ja vaikka mitä muuta.
Hän oli perinteinen hanslankari.
Kelee hän tätä teki? Ei oikeastaan kenellekkään ja toisaalta taas monille.
Itselleen hän ei ainakaan työtä tehnyt. Se oli vain tapa tuokkia hänen hieman
elähtänyt vaimonsa, hulivili poika sekä kaunis tytär.

Se päivä oli ihan niinkuin mikä tahansa toinen; aamulla hän pakkasi
kuluneeseen harmaaseen laukkuunsa vaimon tekemät voileivät, termospullollisen
kahvia sekä parin alusvaatteita jotka voisi vaihtaa hikisen päivän jälkeen
ennen ruuhkabussiin ahtautumista.
Hän ajeli partansa ja tutki itseään peilistä. Kasvot olivat elämän kuluttamat,
hieman ryppyiset. Otsasta ja poskesta löytyi pari ikivanhaa arpea jotka
muistuttivat nuoruuden voimasta ja rohkeudesta. nuorempana hän oli tapellut.
Jopa puukkojen kanssa. Enää ei moista viitsinyt. Piruako sitä enää henkeänsä
uhmaamaan väkipakolla.
Lopuksi vielä suihkaus deodoranttia ja takki niskaan. Hän käveli ripein
askelin bussipysäkille, jolla pääsi keskustaan. Sielllä piti vielä vaihtaa
toiseen bussiin, joka taas kuljetti takaisin melkein samaan suuntaan. Matka
kesti aivan tarpeettomasti lähes tunnin. Hullua hommaa, mutta kun ei jaksanut
kävellä ja autonkin oli vouti vienyt lainan pantiksi. Lainan, jolla koko perhe
oli kaksi vuotta aiemmin viettänyt elämänsä loman oikein Mallorcalla asti.

Bussi saapui. Esko tiputti sätkän tumpin maahan ja tumppasi sen saappaan
kantapäällä. Bussiin astuessa kuski vielä viitsi näviä, että Esko olisi hyvin
voinut nostaa tumpin roskikseen joka oli ihan sitävarten asetettu pysäkin
kupeeseen. Esko vain murahti hiljaa, mutta hieman alentuneesti, leimasi
korttinsa ja istui bussin takaovien läheisyyteen.

..
Äh.. Boretus. Ei jaksa enempää. Sovitaan että sitten bussi jäi junan alle,
esko kuoli, mutta vielä viimeisillä voimillaan jaksoi murehtia kuka perheen
elättää ja tirautti kyyneleen.

--
I type this every time


If I had all the money I'd spent on drink, I'd spend it on drink.
-- Sir Henry Rawlinson