Katu loppuikin yllättävän äkisti ja samalla samal-
la näytti loppuvan ihmisetkin, missähän olin.
Boonuksena löysin punaisten lyhtyjen kadun, harmi
vain että klo 18.00 kukaan ei ole töissä esittele-
mässä itseään. Tännehän pitää palata takaisin(jos
tietäisin missä olen).

Monta hetkeä myöhemmin löysin itseni hostellista,
lepäsin hieman ja suuntasin takaisin kohti
keskustaa. Oikoreittivalintani osottautui täydeksi
flopiksi, sillä tunnin kuluttua olin totaalisen
hukassa. Onneksi ystävällinen paikallinen opasti
minut ratikkaan jolla pääsin Central Stationille.

Sieltä olikin helppo sujahtaa tuonne basaari-
katujen melskeeseen nauttimaan paikan antimista.
Jossain vaihetta iltaa löysin jälleen punaisten
lyhtyjen kadulta ja pitääpä sanoa että näky oli
mielenkiintoinen. Tämmöisen seireenilauman
kanssa saisi olla varuillaan. Voimani rupesivat
ehtymään joten päätin Spacecookien jälkeen
siirtyä nukkumaan.