"Resistance is futile" -kähisi kapteeni Buzzard ovessa|olevasta pienestä
luukusta. Salasana oli väärä sillä|kaikkihan tiesivät, että se on "Kenn sent
me". Päätin|antaa toisen mahdollisuuden tuolle miserable olennolle.|Minkä
värinen? -kysyin luukun raosta. Vaaleansininen|-kuului käheä vastaus.
Olin juuri avaamassa ovea kun luukusta kajahti "Eikun|vaaleanpunainen".
Kerkesin hieman onnekkaastikkin|lopettaa ovenavausaikeet. Turha toivo!
-tokaisin takaisin.|Teillä on kolme sekunttia aikaa häipyä tai ammun
teitä|kädessäni olevalla atomiaseeella jatkoin.|
Kapteeni katosi kuin ajatus neuroverkkoon ja sinnehän|on ajatuksia kadonnut.
Toisaalta atomiaseella ei juuri|tuhoa saa aikaiseksi, sillä sen ammukset ovat
atomin|kokoisia ja ne liikkuvat luodin nopeudella. Ja eipä|minulla moista
asetta ollutkaan. Keksin sen vain|hädissäni.
Juuri silloin mieleeni iski ajatus, että olin amneesia-|yhdistyksen vpj ja
tehtäväni oli terveeksitoivottaa|uudet jäsenet. Kuinka paikata tuo paha virhe.
Itse|kapteeni Buzzardin oveltä käännyttäminen, olihan hän|yhdistyksemme pj.|
Vaihtoehtoja oli varmasti ziljoonia. mutta onnistuin|keksimään vain yhden.
Päätin pukeutua kapteeni|Buzzardiksi ja tuohon muutokseen ei paljon
taitoa|tarvittu. Käänsin päällystakkini nurinkurin ja puin|sen. Sen jälkeen
riisuin housuni ja heitin ne nurkkaan.
Aikani odoteltua(en muista kuinka pitkään) oveen|koputettiin jälleen. Turhia
kysymättä aukaisin oven ja|edessäni seisoi kapteeni Buzzardin vaimo. Nainen
katsoi|minua hämmennyksen vallassa ja sanoi "Minäkö se oon|näin monen vuoden
jälkeen muistanko mua?"
Toivotin uuden jäsenen tervetulleeksi ja tivasin|jäsenmaksun etukäteen, kuten
tällaisen sakin kanssa|on tapana toimia...