Eihän täällä aamulla mitään membereitä saa mihinkään ja se nyt varsinaisesti
päässyt yllättämään, näinhän tää homma on menny iät ja ajat, mutta perkele kun
tälläi perjantai aamuisin alkaa oleen viikonlopun viinahöyry bs postitkin
luettuna niin mitäköhän vittua sitä tässä nyt olis sit enää tarkotus tehdä,
pelata varmaan shakkia mutta ei varmaan siihenkään löydä ketään vastustajaks
ja itsee vastaan kun pelaa niin yleensä häviää. Hc battiinkaan viitti mennä ku
siellä vaa restoretaa jotain puolalaisia sotasankareita ja muutenkin varsin
tympee paikka vaikka siellä vanha manner oliskin, puhumattakaan batcitysta.
No, nyt kun tässä on luppoaikaa voisin kertoa improvisoidun tarinan elämästä,
kuolemasta ja shakista. Tarinan nimi onkin siis The chess of life and death.
Eräänä vetisenä perjantaina, varhain aamulla, hieraisi Argooni harmaita
silmiään ja totesi olevansa hereillä. Massiivinen boner oli päässyt
yllättämään jälleen ja teki vatsallaan nukkumisesta tuskallista ja epämukavaa.
Notkeasti sojottavasta etumuksestaan huolimatta Argooni sujahti
vaaleanpunaisiin puputossuihinsa ja laahautui kohti vessaa tietoisena siitä,
että päivä oli alkanut huonosti. Toimiva erektio ei sitä osoittanut, vaan se,
että tossut menivät vääriin jalkoihin ja vessassa haisi paska jo ennen
aamuista toimitusta.
Hetken posliinilla istuttuaan Argooni sai raavittua silmistään suurimmat
unihiekat, tai millä nimellä kukakin sitä keltaista paskaa jota silmät
tuntuvat yön aikana tuottavan, kutsuukaan. Tämän teon vääjäämättömänä
tuloksena oli se, että hän löysi kylpyammeetaan hevosen. Ja hevosella oli myös
ratsastaja. Mutta vain hevonen oli paskonut kylpyammeeseen. Mutta molemmilla
oli silmissään vauhkoontunut ilme, siinä määrin mitä silmissä nyt voi ilmettä
olla, mutta valkuaista näkyi ainakin enemmän kuin useammalla muulla ihmisellä
tai hevosella joita Argooni oli tavannut vessassaan.
"Meinaatkos nyt syödä minut?" kysyi ratsastaja silmäillen edelleen
kauhistuneena pytyllä istuvaa Argoonia sojottavan erektion kanssa. Isot
rattaat pyörivät hiljakseen Argoonin päässä, lyöden tyhjää. Ihmisen liha
maistuu kuulemma vähän kanalta, mutta en kai minä nyt mitään kanaa halua syödä
aamupalaksi... "Sovitaankos niin herra hevosmies, että sinä jäät siihen
kylpyammeeseen marinoitumaan, mutta tuota metvurstia voisin ottaa mukaani
keittiöön, aamu kun on ja kaikkea." totesi Argooni lopulta.

The end, ehkä, tai voi jatkuakin, varsinkin jos en saa maanantaina partya
aamulla.