Otteita eräästä päiväkirjasta

Joulukuun 1. klo 17.00

Lunta sataa. Ensilumi on sitten kaunista. Luonto tulee kauniin valkoiseksi ja
mieli piristyy, kun ei ole enää niin pimeää. Tein
vaimolleni ja itselleni kuuman rommitotin ja istuimme ikkunan
ääressä katsomassa hiutaleiden leijumista kevyesti maahan ja
peittämässä puun oksia. Todella kaunista.

Joulukuun 2.

Heräsin ja katsoin ikkunasta ulos. Koko maiseman peitti kristallinkirkas
uusi lumi. Hieno näky. Jokaisella puulla ja pensaalla oli valkoinen
kaapu. Tein talven ensimmäiset lumityöt ja nautin joka kolallisesta.
Kolasin sekä pihan että jalkakäytävän. Myöhemmin
päivällä teknisen viraston aura aurasi tien ja työnsi
lumen portin eteen. Kuljettaja hymyili minulle ja vilkutti. Minäkin
vilkutin hänelle ja kolasin portin taas auki.

Joulukuun 3.

Viime yönä satoi vajaat 15 cm lunta ja pakkasta on pari astetta.
Pihakoivuista katkesi muutamia oksia lumen painosta. Tein lumityöt. Ja
taas saatuani työt valmiiksi, tuli aura-auto. Lumi oli tällä
kertaa ruskeanharmaata.

Joulukuun 4.

Sää lauhtui, lumi suli sohjoksi, joka jäätyi liukkaaksi,
kun pakkanen taas laski. Kaaduin perseelleni jalkakäytävälle.
150 mk poliklinikkamaksua, mutta onneksi mitään ei ollut poikki.
Sääennustus lupasi lisää lunta.

Joulukuun 5.

Yhä kylmää. Myin vaimon auton ja ostin maasturin, jotta
hän pääsisi töihin. Auto liukui kuitenkin päin
kaidetta ja oikea etukulma meni aika pahasti kasaan. Viime yönä
satoi reilut 15 cm lunta. Molemmat autot ovat aivan suolassa ja kurassa.
Tiedossa lumitöitä tänään. Se perkeleen aura ajoi
meidän ohitse kaksi kertaa.

Joulukuun 6.

10 astetta pakkasta. Lisää tuota perhanan lunta. Pihalla ei ole
yhtään puuta tai pensasta, joka ei olisi
vahingoittunut.Sähköt oli poikki melkein koko yön. Yritin
pitää talon lämpiminä kynttilöillä ja
bensiinilämmittimellä, joka tosin roiskaisi hiukan yli, syttyi
tuleen ja oli polttaa koko talon. Sain onneksi matolla tukahdutettua liekit,
mutta sain toisen asteen palovammoja käsiini ja silmäripset ja
kulmakarvat paloivat. Auto karkasi käsistä matkalla poliklinikalle
ja hajosi lunastuskuntoon.

Joulukuun 7.

Tuota vittuperkeleen valkoista paskaa tulee koko ajan. Kaikki perkeleen
vaatteet pitää olla päällä, jos haluaa
käydä postilaatikolla. Jos saan käsiini sen kusipään,
joka ajaa tuota aura-autoa, niin revin siltä sydämen rinnasta. Se on
varmaan kulman takana kytiksessä ja odottaa, kunnes saan
jalkakäytävän puhtaaksi! Sähköt yhä poissa.
Vesijohto jäätyi ja näyttää siltä, ettei katto
kestä lumen painoa.

Joulukuun 8.

Saatana, 12 perkeleen senttiä uutta vitun lunta ja vitun
räntää ja vitun jäätä, ja herra yksin
tietää mitä paskaa sitä taivaasta viime yönä
tuli. Yritin osua aura-auton kuljettajaa jäähakulla, mutta se
pääsi pakoon. Vaimo jätti minut. Auto ei lähde
käyntiin. Luulen, että minusta on tulossa lumisokea. En pysty
liikuttamaan varpaitani. En ole nähnyt aurinkoa viikkoihin. Ennusteissa
luvataan lisää lunta. Viima tekee ilman purevaksi.

Perkele, muutan Espanjaan.