Lyhyt essee: Miksi tällä kentällä pelataan pisteistä ja toisella vaan
pallotellaan?
Tunnettu tosiasiahan on, että on olemassa kaksi erilaista ihmistyyppiä: 1.
Vaatimattomia, hiljaisia puurtajia, jotka tyytyvät vähään, mutta eivät
kuitenkaan loukkaannu kiitoksista tai kunnianosoituksista. 2. Kovaäänisiä
egoisteja, joille oman ylemmyyden korostaminen on henki ja elämä.
Tuskin koskaan kukaan on puhtaasti pelkästään jompa kumpaa sorttia, vaan
yleensä kaikista ihmisistä on löydettävissä molempien tyyppien piirteitä,
joistain enemmän, joistain vähemmän. Tietenkin naisista puhuttaessa pitää
ottaa huomioon Bitch-tekijä (factor), mutta koska tämä teksti ei
(oletettavasti) käsittele naisia, se siitä.
Pelikentällä ensimmäiseen tyyppiin kuuluvat henkilöt viihtyvät omassa
päädyssään ja keskittyvät oman pelin rakentamiseen ja oman maalin
puolustamisen. Joskus kyseinen henkilö saattaa eksyä hyökkäyspäätyyn, mutta
scorettaessaan ei pidä siitä sen kummempaa mekkalaa, vaan palaa kaikessa
hiljaisuudessa takaisin puolustuspäätyyn.
Toiseen tyyppiin kuuluvat henkilöt sensijaan ovat pelikentällä enemmänkin
näkyäkseen ja kuuluakseen, kuin nauttiakseen pelistä ja ja sen
oheistoiminnoista. Yleisimpiä pelikentällä kuultavia huudahduksia ovat mm.
"Who's your daddy?!?", "Huuda mun postinumeroo!", "Biaaaaatch!!" ja "I 0wn j00
a11!!!!!!11". Kuten huomaamme, nämä kaikki em. huudahdukset ovat vain
sanahelinää tarkoituksenaan kohottaa jo muutenkin ylipaisunutta egoa.