Filosofian professorilla oli muutamia esineitä edessään luentosalin pöydällä.
Luennon alkaessa hän otti mitään sanomatta usean litran lasipurkin ja täytti
sen nyrkin kokoisilla kivillä. Hän kysyi opiskelijoilta oliko purkki täysi?
Heidän mielestään se oli.

Sitten hän otti pussillisen pikkukiviä, kaatoi ne purkkiin ja ravisti
purkkia. Pikkukivet vierivät isojen kivien välissä oleviin koloihin Hän kysyi
taas, oliko purkki täysi. Nauraen opiskelijat vastasivat että kyllä se oli.

Sitten hän otti pussillisen hiekkaa kaatoi senkin purkkiin, ja hiekka täytti
pikkukivienkin välit. "No niin", sanoi professori, "haluan teidän ymmärtävän
että tämä on teidän elämänne. Isot kivet ovat tärkeitä asioita - perhe,
elämänkumppani, terveys, lapset. Sellaisia asioita että vaikka kaikki muu
katoaisi niin elämänne olisi silti täyttä.

Pikkukivet ovat muita merkityksellisiä asioita kuten työ,asunto, auto. Hiekka
on sitten kaikki muu, pienet asiat. Jos laitatte hiekan ensin purkkiin, ei
ole tilaa isoille eikä pienille kiville.

Sama pätee elämäänne, jos käytätte kaiken aikanne ja energianne pikkuasioihin,
ei jää tilaa tärkeille asioille. Kiinnittäkää huomionne asioihin jotka ovat
tärkeimpiä onnellisuutenne kannalta. Leikkikää lastenne kanssa. Käykää
säännöllisesti lääkärintarkastuksessa. Viekää kumppaninne tanssimaan. Aina on
aikaa tehdä töitä, siivota, järjestää kutsuja tai korjata vesihana.
Huolehtikaa kivistä ensin - asioista joilla on väliä. Kaikki muu on vain
hiekkaa."

Mutta sitten ... eräs opiskelija otti purkin joka professorin ja muiden
opiskelijoiden mielestä oli täysi. Hän kaatoi sinne pullollisen olutta, joka
tietenkin imeytyi hiekkaan. Sitten purkki vasta oli aivan täysi.

Eli tarinan opetus on: olkoon elämäsi kuinka täynnä hyvänsä, AINA on tilaa
vielä yhdelle OLUELLE!