Eläintarhan gorillanaaras oli ollut jo pitkään kiukkuinen.
Hoitajat arvelivat, että se tarvitsisi vain kunnon panoa.
Mutta mistäpä apu? Lähimmät gorillaurokset olivat Göteborgissa asti.
Silloin joku hoitajattarista esitti, että kysytään erästä hänen tuntemaansa
suurimunaista basistia hoitamaan hommaa.
Hänen tietääkseen basistia vaivasi sitäpaitsi kroonisempi rahapula, mikä
tekisi houkuttelusta helpompaa ...
Eläintarhan johto katsoi, että 100:lla eurolla jos gorilla tulee vähänkin
helpommin käsiteltäväksi, voitaisiin asiaa viimeisenä keinona yrittää.
No, basistille soitettiin, ja pyydettiin tulemaan eläintarhaan.
Tämä tuli, ja gorillahäkin luona tehtiin selvä tarjous: 100 euroa oikein
kunnon panosta.
Basisti katseli gorillaa pitkään. Sanoi lopulta suostuvansa.
Kolme ehtoa hänellä kuitenkin oli:
1. Katselijoita ei saanut olla
2. Hän saisi käyttää kortonkia
3. Hän voisi maksaa kahdessa erässä

---
Don't bother, i just don't care.