Lähtiessäni jälleen kerran taas vaihteeksi kävellen kotiin kaivan taskustani
ilmapallon ja sitä puhallellessani ihmettelen miksi aina kävelen paikasta
toiseen. Tajutessani asiaa helpottavan auton näköpiirissäni marssin kyseisen
kulkuvälineen luokse ja annan sen omistajalle ilmapallon, mikä ei hänen
mielestään riitä korvaukseksei autostaan. Jatkan liikkumistani autolla jättäen
sen omistajan ihmettelemään hymyilevää ilmapalloa. Koska nykyajan maailma on
sellainen kuin on eikä täällä saa elää niinkuin haluaa, joudun luovuttamaan
auton takaisin omistajalleen ja istun jälleen kerran putkassa.

Koska putkassa on tylsää ja haluan olla vapaa, poistun hienovaraisesti
rakennuksesta manipuloimalla poliiseja pelkän kosketuksen voimalla ja
suuntaan kulkuni kohti lentokenttää. Lentokentällä en saakaan matkustaa ilman
maailman turhamaisinta välinettä. Rahaa. sitä lojuu pankeissa ja vaikka missä.
Kehotan virkailijoita ottamaan sieltä ja päästämään minut lentämään vaikkapa
naurusaarille tyynelle valtamerelle. Kummia virkailijoita, eikö heidän
palkkansa riitä, kun pitää viattomilta tuoreilta reserviläilsiltä pummia.
Roskaväkeä, totean ja istuudun koneeseen ja saavuttuani Larnakaan minut
poistetaan koneesta ja isutetaan taas putkaan. v