Viranomaisten lähdettyä kerrankin työhon, josta he saavat palkkansa, nimittäin
rikollisten kiinniottaminen, eikä viattomien reserviläisten vangitseminen,
tapaan tyttöystäväni ja keskustelen hänen kanssaan elekielellä. Muutaman iskun
jälkeen hän pyytää minua lopettamaan ja kertomaan aikeeni. Sen jälkeen hän
täsmentää luuloani ja ilmoittaa lähteneensä tänne hakemaan minulle ruusuja.
Menen hämilleni ja palaamme hänen kanssaan yhteiseen kotiimme. Olen iloinen ja
totean jätesäkkienkin kadonneen teiden varsilta. Varsin kummallinen tämä
maailma on mutta luonto on sentään kaunis.