että notta kaippa noita lainausmerkkejä voi käyttää liikaa, ja ehkä jo
ensimmäiset toimii punaisena vaatteena, kun joku käyttää moisia tehostaakseen
verbaalista suoritustaan. Verbaalisten suoritusten arviointi näin
tekstipohjaisen monikäyttäjäluolaston välityksellä on sangen vaativaa, joten
esitänkin nyt suorassa lähetyksessä kaksi kirjoitettua esimerkkiä tapauksesta.
Kuten joku fiksu saattaa huomata ilman opastustakin, että ensimmäisessä
lainausmerkkien käyttöä ollaan vältetty kun taas jälkimmäisessä niitä on
käytetty runsaasti.

Söin karjalanpiirakkaa munavoilla.

"Söin" "karjalanpiirakkaa" "munavoilla."

Itse käytän lainausmerkkejä ainoastaan tyylikkään tyylikkäänä tyylikeinona
tyylikkäästi:

"""Söin" ""karjalanpiirakkaa"" "munavoilla."""
Eli siis kun ovelasti laitan sitaatteihin seuraavat: söin, karjalanpiirakkaa,
munavoilla, söin karjalanpiirakkaa, karjalanpiirakkaa munavoilla, ja söin
karjalanpiirakkaa munavoilla, niin annan sellaisen hämyisen ja perin diipin
kuvan itsestäni, ja kaiken lisäksi nyt kaikki varmaan uskovat, että ÄO:ni on
65 sen todellisen 55:n sijaan. Mutta entäpä tämä:

"""""""""Söin"""""" """"""karjalanpiirakkaa"""""" """"""munavoilla."""""""""""

??!???????????!!!!!!!!!!!!!!

"KAADA SULA VOI MUNAN PÄÄLLE" ""

This signature is intentionally left blank.