Hannelore oli hyvin tietoinen siitä missä määrin hän oli nuoren upseeriston
himojen kohteena, mutta hän ei hätäillyt. Klausin kadottua hänen käteensä oli
jaettu varsin hyvät kortit - kortit joilla pelatessa kannatti todellakin
malttaa mielensä ja maksimoida voitot. Tanssiaisissa Hannelore oli tavannut
moniakin varsin miellyttäväkäytöksisiä sekä perin komeita miehiä, joiden
halukkuudesta Hannelorella ei ollut pienintäkään epäillystä. Nuoria ja vähän
vanhempiakin ihailijoita Hannelorella siis oli.

Hannelorella oli tarjolla pienen esikunnan verran upseereja komeissa
univormuissaan - oli yhtälailla valtiopäivämiehiä sekä aina vähintäänkin
runsas liuta sekalaista, mutta vakaavaraista ruukinpatruunaa tarjottimella.
Kuitenkin heistä vain yhdelle Hannelore saattoi yksin ollessaan omistaa
ajatuksen.