Noni, moro.

Täältä Tampereen Lapinniemestä kirjoittelen tällä kertaa. En jaksais nyt
sinänsä tästä teille nassuttaa, kun olitte kaikki kuitenki Marikan kanssa mua
taas tänne hoitolaitokselle jäähdyttelemään puhumassa. Vaan minäpä en
harmittele yhtään! Tämä hieno paikka! Safka on hyvää, heput on rentoja ja
täällä saa arjen kaaokselta rauhoituttua kummasti vaikka ihan vain Näsijärven
aaltoja katsellessa.

Mut joo, ollaanpa rehellisiä nyt. Tämä keikka lähti nyt siitä, että huomasin
vasemman jalan sandaalini voivan matkustaa vapaasti ajassa ja avaruudessa.
Ihmettelin pitkään nuo sandaalit ostettuani, miten tuntuu niin hämmentävälle,
jos päästän ajatukseni vähässäkään määrin karkuteille. Olin kertaalleen ajaa
Civicini lyhtypylvääseen sandaaleissani, kun erehdyin sekunniksi ajattelemaan
Mars-planeetan pyramideja.

Oma Marikani, siskoni ja iso kööri näitä paikan terapeutteja ovat koettaneet
vakuutella, että jalkineeni ovat ihan tavallista kiinalaista tuontikrääsää. No
ovatpa mitä ovat. Näyttelen hetken aikaa, että kengässäni ei ole mitään
ihmeellistä, niin pääsen täältä takaisin duuniin ja eksperimentoimaan. Otetaan
kahden viikon sairaslomana tämä nyt suosiolla.

Mutta joo, jos ihminen on osallistunut Aleksanteri suuren sotiin, Wrightin
veljesten ilmailukokeisiin, Normandian maihinnousuun ja ensimmäiseen
kuumatkaan - vaikka vain sandaalista käsin tunnustellen, omaksuu hän kyllä
tiettyä nöyryyttä maailmankaikkeuden hämmentävyyden edessä.

Joo, voin vasemmalla sandaalillani vapaasti matkustella ajassa eteen-, ja
taaksepäin, just face it. Paskaakos se teille oikeastaan edes kuuluu.

/C