Olen saanut elää hyvän osaa sukupuolisen vapautumisen keskeistä aikaa Suomen
kansalaisena. Olen taistellut tasa-arvon puolesta aikuisuuteni haparoivista
alkuhetkistä aina nykyisyyteeni saakka.

Otin jo 90-luvun alussa elämäntehtäväkseni sukupuolisten epäkohtien
korjaamisen ja lainkaan retostelematta ja ainoastaan pelkät tosiseikat
mainiten voin todeta, että en ole valitsemaltani polulta sittemmin
harhautunut.

Sosiologian sivuaineopiskelijana tutustuin feminismin suuriin taistelijoihin:
Margaret Atwoodiin, Marilyn Frenchiin ja Minna Canthiin jo nuoruusvuosinani.
Sitemmin juuri nuo suuret naiset tulivat avaamaan silmäni.

2002 kuulin ensimmäisen vaginamonologini - Jenna Kerniganin eläväisen sekä
vitsikkään kertomuksen suhteestaan alavartalonsa raivaamattomaan puskistoon.
Itkin. Tuo keski-ikäistymiseni kynnykelle osunut ravistelu löi minut
äimistyksen valtaan. Vetäydyin alppimajaani kolmeksi viikoksi
uudelleenrakentamaan maailmankuvaani. Majasta ulos käveltyäni olin muuttunut,
uusi mies.