Kiinnostuin peniksestäni ja omasta miehisyydestäni. Tiedostin toiseksi
tärkeimmän elimeni läsnäolon. Opin puhumaan Sille kuten kaveri puhuu
kaverille.

Tajusin penikseeni ladatun sosiaaliluokkien välisen vuosisataisen taistelun
raskaan painolastin sekä sen moninaiset poliittiset rakenteet. Tiedostuin
lihallisuudestani, kuten tiedostavan nuoren miehen on kai tuossa iässä
syytäkin. Totuttauduin uuteen, tuoreeseen suhteeseen penikseeni:
kokeilunhaluisesti venyttelin sitä uskaliaasti ja keksin sille hellittelynimiä
kuten Leiska ja Mauno.

On silkkaa riistäjäluokan sortovaltaa, ettei penistä nähdä sinä luonnollisena
ruumiinulokkeena joka se on. On häpeä, että yhä Suomessakin pidetään suurta
ääntä edistyneisyydestä samalla kun valtiollinen fasismikoneisto pyrkii
tukahduttamaan kaikki sielun, ruumiin ja lihallisen ilmaisun luonnolliset
ilmaisukanavat.

Tämä on tasa-arvon sodanjulistus! Tämä on seksuaalipoliittinen manifesti -
ihmislajin sukupuolisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden suuri taistelukutsu -
kutsu taisteluun, jonka häviönä on peniksen jättäminen kuihtumaan
keskiluokkasen säädyllisten farmarihousujen lahkeeseen hervottomana ja
lohduttomana.

Tiedostan toivottoman asemani tässä suuressa taistelussa, mutta en tule
tinkimään miehisyydestäni. Nykyisin, jo keski-ikäistyttyäni ja rauhoituttuani
saatan maata tuntikausia kerrostaloni katolla pakkasessa tarkastellen
yrttiöljyillä hohtavaksi hieromaani penistäni kuun valoaa vasten. Ymmärrän,
että minulla ei ole pienintäkään syytä hävetä. Maailma ympärilläni on tulossa
perässäni. Se voi toki vaatia aikansa.

/C