Parahin soluasuintoverini, Asko CXXVII.

Olemme jakaneet tätä opiskelija-asuntosäätiön meille määräämää huoneistoa nyt
nelisen kuukautta. Tuon neljä kuukautta olen parhaimpani mukaan koettanut olla
hyvä asuintoveri ja rakentavalla tavalla sovitella välisiämme yhteisölliseen
asumiseen liittyviä, moninaisia skismoja.

Tiedät etten sano tätä herravihasta - olenhan tätä samaista vähäistä majaa
jakanut asemastaan suistettujen aatelisten ja kulttuuriantropologiopiskelijoide
n kanssa jo kauan ennen asuintoveruuttamme (jos nyt toki vasta ensimmäistä
kertaa aidon faaraon kanssa). Kuten tiedät, viimeisin tyttöystävänikin oli
Tudor-sukua.

Tuon kuitenkin teidän Majesteettinne tietoisuuteen, että juuri tänään
iltapäivällä asuntosäätiön isännöitsijä esitti sisäpihalla kalpeakasvoisena
kysymyksiä portaikossa jo viikkoja leijuneesta haudantakaisesta hajusta.

Parhaimpani mukaan selittelin asuvani Tel Avivin yliopistosta valmistuneen
ilmiömäisen lupauksen, juutalaisen fysiikan jatko-opiskelijan kanssa. Kerroin
että tietämättömänä tuon hänen edustamansa, ikivanhan ja hienopiirteisen
kulttuurin rituaaleista tuon taivaallista on parasta vain hillitä ensimmäiset
reaktionsa ja olla ymmärtäväinen.

Uumoilin ääneen mainitun dunkkiksen kantautuvan rituaalikynttilöistä,
hanukasta tai siitä suunnattomasta juustosta, jota juutalaiset aina
perjantaisin syövät ja jonka nimeä en juuri nyt tavoita. Isännöitsijä taputti
ymmärtäväisenä olalle ja poistui paikalta nyökytellen.