Pirkanmaan paikallislehdissä laajalti uutisoitu, viime-elokuinen
kuumailmapalloturmani nousi uudelleen otsikkoihin. Nyt sastamalainen
elämysmatkailu- ja lihakarjayrittäjä, Jouko Kauko, syyttää minua ilmeisen
uimataidottoman lihakarjansa pelottamisesta hyiseen kymeen.

Työttömänä ja muutenkin liki varattomana olen neuvoton näiden syytösten edessä
ja siksipä heittäydyinkin anomaan oikeutta ja apua kunnan sosiaalivirastosta.

Täytettyäni odotushuoneessa selvityslomakkeet T105, T107 sekä osan lomakkeesta
T117b seuraani liittyi koala-karhu. En tiedä edes onko kyseessä karhu, sillä
tuo tuhannen vieras eläin oli minulle täysin ennalta kokematon tuttavuus.
Koala ymmärsi heti, että olin hämmentynyt tapaamisesta ja totesi: "joo,
rauhassa veli, rauhassa.... ei ole hätäkään tässä".

Koalan sympaattinen yleisolemus sekä luottamustaherättävät sanat rauhoittivat
pinnassa kuohuvat tunteeni ja teinkin saman tien hänen kanssaan sinunkaupat.
Kävi ilmi, että koala oli nimeltään Marko ja hän oli vuokralaisena joutunut
maksuvaikeuksiin menetettyään luottotietonsa esitettyään poliittisia
mielipiteitä kovaääniseen huutaen omistamastaan ja entisöimästään, vuoden 1957
avo-Cadillacista käsin kesken Sastamalan höyrypäivien ja ympäristöministerin
vierailun.

Emme Markon kanssakaan saaneet tolkkua lomakkeesta T117b ja lähdimme yksissä
tuumin paikalliseen pubiin, jossa Marko jo tunnettiinkin.