Author: dworgin
Date:Mar 30 2003
Objektiivisia arvoja ei ole. Todellisuus itsessään ei määritä mikä on hyvää,
pahaa, oikeaa tai väärää. Tämän määrittämiseen tarvitaan subjektiivinen
havaitsija. Havaitsija kokee todellisuuden oman käsitejärjestelmän(järki) ja
havaintojen(aistit) avulla. Havaitsija joka määrittelee omien tuntemusten
perusteella mikä on hyvää, pahaa, oikeaa tai väärää. Toimija käyttää moraalin
määrittämiseen eettistäteoriaansa, joka nojaa loppujen lopuksi aina
tunteeseen, mutta tuolle tunteelle haetaan perusteita eettistenteorioiden
kautta. Koska eettinen teoria on aina subjektiivinen, riippuvainen havaitsijan
tuntemuksista, haluista ja havainnoista on etiikka aina subjektiivista.
Objektiista arvomaaritelmää ei ole, sillä ei voi arvottaa kenen tuntemuksesta
johtuva moraalinen käyttäyminen olisi arvokkaampaa kuin toinen. Jos jokanen
arvoperustuu tunteeseen, kuinka voisitai määrittää toista tunneta paremmaksi
kuin toinen muuten kuin subjektiivisesti? Sillä kyse on yksilöiden omista
haluista joiden pohjalta rakentuvat arvot. On olemassa arvoja jotka suuri
joukko ihmisiä löytää yhteiseksi, mutta silti kyse on subjektiivisen joukon
yhteisesti hyväksymistä arvoista, ei objektiivisista arvoista. Tästä johtuen
puhdas arvopohja rakentuu arvonihilismille, objektiivisten arvojen
kieltämisille.